Villilänsi

Kun ystävältä tulee lyhyt tekstiviesti "VILLIS!!!", noin 8500 ihmistä tietää, mitä silloin tapahtuu. Silloin on pidettävä kiirettä, juostava hakemaan verkkopankin tunnukset ja kiiruhdettava tietokoneen ääreen. Kone auki ja pikainen kirjautuminen Facebookiin.

Ja siellä se on!!! Lumppulan Villilänsi! Purkkia, posliinia, emalia, peltiä, verhoja, pöytäliinoja.... mitä tahansa, kunhan on retroa. Villilänsi on tapahtuma, jossa ostetaan ja myydään niin paljon kuin lyhyessä ajassa ehtii. Tarjoa, tingi, korota ja huuda kilpaa. Sääntöjä ei juurikaan ole ja nopeat syövät hitaat. Villilänsi kirjaimellisesti villiinnyttää. Ja juuri, kun luulit tuhlanneesi kaikki rahasi ja olet valmis siirtymään parin päivän lähes herkeämättömän tietokoneen ääressä päivystämisen jälkeen ansaitulle levolle, näytöllesi pamahtaa lisää kuvia ihanista tavaroista, joita himoitset kuin hullu puuroa.  Eikä siinä mitään, veteen keitetty kaurapuurohan on oikein oivaa ravintoa villiksi menneen Villinlännen jälkeen. Voisi melkein sanoa, että suorastaan järkevää ravintoa. Pankkitilin saldoa katsoessa pahimmassa tapauksessa ainoaa ravintoa. Noh, ehkä hieman liioittelin, mutta Villilänsi on tapahtuma, jota retrohullu purkkihöperö ei halua jättää väliin.

Kun Villilänsi on ohi, huokaiset helpotuksesta havaitessasi, että aivan kaurapuurolinjalle ei tarvitse mennä. Joka toinen päivä voi sentään syödä ohrapuuroakin. Verkkopankin tiliotteesta voit käydä katsomassa, mitä kaikkea onkaan tullut taas ostettua. Ja sen jälkeen alkaa odottelu. Kun kännykkä piippaa, riennät innoissasi lukemaan tekstiviestin ja jos siellä on ilmoitus saapuneesta paketista, et meinaa millään malttaa odottaa siihen asti, että pääset postiin. Postilaatikolla käydessäsi odotat pakettikortteja. Kaikista ihanin tunne on, kun kannat paketteja kotiin ja alat availla niitä. Olo on kuin lapsella jouluna.

Tänään hain ensimmäisen erän postista. Pieni punainen Seppo Mallatin emalikattila liittyi jo kahden aiemmin hankkimani Mallatin emalikasarin seuraan.

Täysin uusi tuttavuus minulle oli Pagani Lecco-Italia 1966 -purkit ja sellainen piti tietysti saada itsellekin.

Emalikulhoja ei koskaan ole liikaa, vai onko? Ei minusta. Joten tällainen kasa kulhoja ja yksi muki. Taidan alkaa juomaan aamukahvini tuosta mukista.

Sokerina pohjalla Anita Wangelin lasinaluset.

Ja vielä tämän päivän sapuskat eli aamiaiseksi vain muroja persikkasoseen kanssa, voileipä,kahvi ja tuoremehu. Lounaaksi "mitä kaapista löytyy" -annos eli kasviksia, kylmäsavulohta, tortillasipsejä sekä kermaviilikastiketta. Ja päivälliseksi avocado-cheddar -salaatti.