keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Elämänpäivä

Tänään tuli kuluneeksi vuosi siitä, kun henkiinjäämiseni alkoi näyttää todennäköiseltä. Vaikka monia riskejä oli vielä olemassa: CRP päälle 460, turvotusta ja nestettä keuhkoissa, olin kuitenkin jo voittanut pahimman. Juhlistaakseni tätä uuden elämäni vuosipäivää leivoin eilen kuppikakkuja - ensimmäistä kertaa - ja aamulla pursotin niiden päälle kreemin ja lisäsin koristeet.  Minulla on jauhopeukalo keskellä kämmentä ja surkean ruipeloita tuli kuppikakuistanikin, mutta juhlan tunnelmaa niiden ulkonäkö ei pilannut.

Viime tiistaina kävin Meilahden sairaalassa CT-angiossa ja tänään oli tapaaminen verisuonikirurgin kanssa. Kävellessäni kohti tuttua rakennusta tunsin kouraisun vatsanpohjassa. Ikävä tunne meni kuitenkin nopeasti ohi.


Viikko sitten odottaessani CT-angioon samassa odotustilassa istui mukava rouvashenkilö, jonka kanssa aloimme jutella. Hänellä oli todettu valtimopullistuma vatsassa ja sitä oli muutaman kerran jo leikattu. Hän oli seurantatutkimuksessa, joita hänelle tehdään puolivuosittain. Tämä rouva oli kovin kiinnostunut - ymmärrettävistä syistä - minun tapauksestani ja kerroin hänelle sen, mitä tapahtumasta muistin ja mitä olin muilta tahoilta kuullut.

Tänään samainen rouva istui Kirurgian poliklinikan odotustilassa ja tällä kertaa vaihdoimme yhteystietomme. On mukavaa saada vertaistukea ja olla vertaistukena ihmiselle, jonka tilanne on näinkin samanlainen kuin omani.

Lääkäri oli sama tuttu nuorimies kuin edelliselläkin kerralla ja niin monesti osastolla. Kaikki on niin hyvin kuin olosuhteisiin nähden voi olla ja vasemmassa munuaisessa on vielä toimintaa, vaikka se onkin oikeaan verrattuna kutistunut. Yhdelläkin munuaisella kuitenkin pärjää. Tapaukseni ei kuitenkaan ole vielä loppuunkäsitelty vaan alkuvuodesta tulee aika Sisätautien poliklinikalle näiden verenpaineiden vuoksi.

Vastaanoton jälkeen kävin vielä röntgenissä noutamassa dvd-levyn, jossa on kaikki vuoden aikana minulle tehdyt röntgentutkimukset. On ollut mielenkiintoista katsella näitä kuvia, joista suurin osa on otettu käytännössä tietämättäni.


Kotiin päästyäni kävin vielä Stellan kanssa koirapuistossa ja jatkoin hieman maalausurakkaani. Olen lomalla, joten huomenna alkaa viimein työhuoneen seinien maalaus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti