Koiran unikoulu

Kukonlaulun aikaan herääminen ja rauhalliset, kiireettömät aamut olivat nautinto. Valitettavasti niiden myötä ilmeni joitakin hankaluuksia. Ensimmäinen niistä oli, että Stella oli vietävä päivälenkille kesken työpäivän. Joustavan etätyön vuoksi se oli mahdollista, mutta mitä pidemmän lenkin teki, sitä pidempään venyi myös työpäivä. Käytännössä vein siis Stellan vain nopeasti päivälenkille ja kun työt oli tehty, olikin jo taas pimeää.

En ottanut koiraa sitä varten, että teen muutaman pikalenkin päivässä. Halusin, että päivän pisin lenkki on työpäiväni jälkeen ja kiitos valoisaan aikaan. Ulkoilu lähimetsissä ei onnistu pimeällä, ellei halua kompuroida puunjuuriin ja maassa oleviin kuoppiin.  Halusin myös, että työpäivästä ja ulkoilusta huolimatta olisi edes jonkin verran aikaa myös sosiaaliseen elämään. Ettei suoraan töiden jälkeen tee vain ruokaa, vie koiraa iltalenkille ja mene nukkumaan. Ihanteellisinta olisi, jos herätys olisi noin seitsemältä, päivälenkki puoli neljältä ja iltalenkki vähän yhdeksän jälkeen.

Yksinkertaiselta kuullostava suunnitelma, mutta mitä tehdä, kun koira herää neljältä tai viideltä? Kääntää kylkeä? Muutoin hyvä idea, mutta jos minä käänsin kylkeä, Stella meni yläkertaan herättämään kuopuksen. Ja kun kuopus unenpöpperössä tuli portaat alas toteamaan, että koira varmaankin haluaa ulos, oli kissatkin jo ruokakupillaan odottamassa aamiaista. Ei puhettakaan, että olisi enää saanut nukkua.

Stellalla alkoi siis unikoulu. Jouduin rakentamaan erilaisia barrikadeja, jotta Stella ei pääsisi portaisiin ja siten herättämään kuopusta. Kerta toisensa jälkeen Stella keksi aukon barrikadissa tai keinon, jolla barrikadia sai purettua. Kunnes viimein tänään: heräsin kymmentä yli seitsemän ja koira nukkui edelleen!

Toiveistani huolimatta talvi saapui pakkasineen. Onneksi en ollut hävittänyt lähes 30 vuotta vanhaa toppapukuani. Villavaatteet alle, toppapuku päälle, villahuivi kaulaan ja pipo päähän. Ja ulos! Nautin pitkistä lenkeistä koiran kanssa, kun ei tarvitse palella.

Aamulenkin jälkeen laitoin aamiaista. Kiiwiä, mansikoita, kurkkua, porkkanaa sekä täysjyväpaahtoleipä. Ja Tannisen chilisen savustettua kastiketta. Aamiaista syödessäni ihmettelin, miten meillä on niin kylmä. Kävin katsomassa energiamittaria ja kuopus olikin - eilen? - laittanut lämmityksen pois päältä. Ei ihme, että paleli!

Eilen muistin, että jääkaapissa oli avocadoja. Mieleni on tehnyt jo pidemmän aikaa tehdä avocadopastaa. En ole sitä koskaan aiemmin tehnyt enkä missään maistanut, mutta kuullut siitä sitäkin enemmän. Kehuja. Niinpä aloin etsimään Internetistä hyvää ohjetta avocadopastalle. Löysin useampiakin, mutta huomioni sai Hämmentäjä -blogin Toisenlainen avocadopasta. Tuunasin reseptiä vielä sen verran, että laitoinkin avocadokastikkeen kanssa nuudeleita eikä pastaa. Hyvää tuli, oikein hyvää! Muutenkin ihastuin kyseiseen blogiin ja voin suositella muillekin ruokahifistelijöille.