Elämässäni tapahtuu paljon, mutta ei mitään merkittävää blogiin kirjoitettavaksi. Ei varsinkaan ilman kuvia. En ole koskaan ollut taitava valokuvaaja, mutta jotain tolkkua kuvissani pitäisi olla. Kännykkäni kamerassa ei toimi salamavalo, joten kännykällä otetut kuvat ovat aiempaakin surkeampia. Viiikko sitten kaivoin järjestelmäkamerani naftaliinista, mutta en saa kameran akkua ladatuksi. Jos oikein muistan, aikoinaan sen lataamisessa meni muutama tunti. Nyt olen ladannut sitä jo monta vuorokautta.
Toissapäivänä kävin Vagabondassa. Soitin illalla ravintolaan. Keittiö oli jo kiinni, mutta minulle luvattiin ruokaa. Ruokasalin puoli oli jo pimeänä eikä sille alueelle enää illalla toivottu asiakkaita. Kanta-asiakkaana sain kuitenkin istahtaa sinne ja juoda odotellessani oluen. Kuva olisi ollut parempi, jos kännykässäni olisi toiminut salamavalo.
Katsoin viikolla dokumentin Valvontakapitalismin vaarat. Siinä kerrottiin, miten mm Facebook pyrkii tekoälyn voimin ohjaamaan käyttäjiensä käytöstä ja koukuttamaan käyttäjiä entistä enemmän. Amerikkalainen tekoäly ei tainnut tunnistaa suomalaista jääräpäistä mummelia, joka ei todellakaan ala klikkailemaan erikseen jokaisen Facebook-kaverinsa seinälle. On parempaakin tekemistä.
En keksinyt, miten saan LinkedIn:ssä asetuksen, että en ole kiinnostunut vaihtamaan työpaikkaa. Pitää varmaan poistua koko LinkedIn:stä.
Asuntoni lämmityksestä en viitsi sanoa mitään. Onneksi omistan sähkötakan ja ilmanvaihto toimii avaamalla ikkunat ja parvekkeen oven.
Lunan henki ei vaikuta olevan levoton. Uurna on yöpöydälläni. Parina iltana olen tuntenut Lunan tassun kosketuksen kasvoillani. Ihan kuten ennen Lunan kuolemaakin. Ensi viikonloppuna on kekri. Pandemian vuoksi erilainen kekri kuin vielä elokuussa oletin. Taidan pitää Lunan hengen vielä kekrinä luonani.
Pandemiatilanne...uusi normaali taitaa olla noin 200 uutta tartuntaa päivässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti