Odottavan aika on aina pitkä. Odotin Lunan tuhkia jo toissa viikolla, mutta viime maanantaina tuli eläinlääkäriasemalta viestiä, että Luna olisi tulossa vihdoin takaisin kotiin. Sain siskoltani autokyydin Haukilahteen Renate Jäätesin eläinlääkriasemalle. Niin ihana eläinlääkäri, että otan hänet tästä lähtien kaikkien nykyisten ja tulevien lemmikkieni eläinlääkäriksi. Autottomalle ja ajokortittomalle lemmikin omistajalle kotikäyntejä tekevä eläinlääkäri on taivaan lahja. Tuhkauksen hoiti sama tuhkaamo kuin aikoinaan Hilla-koiranikin tuhkauksen.
Kun tulin Lunan kanssa takaisin kotiin, ensimmäisenä laitoin uurnan Lunan olohuoneessa sen lempipaikalle. En ollut voinut vetää olohuoneesta ikkunaverhoja kiinni Lunan kuoleman jälkeen. Verhoissa kun oli se pieni rako, jonka Luna oli tehnyt katsellessaan ikkunasta ulos.
Luna uurnassaan jäi katselemaan, kun lähdin käymään Vagabondassa hakemassa ruokaa. En jaksanut enää illalla kokkailla mitään. Lunan kotiinpaluu oli minulle myös syy juhlistaa päivää hetken aikaa. Tilasin Vagabondassa noutoruokia odotellessani pienen pullon kuohuviiniä.
Kotiin palattuani vedin ikkunaverhot vihdoin kiinni ja kannoin Lunan uurnan yläkertaan. Ensin sängylleni, missä Luna niin monet illat tuli viereeni nukkumaan. Sitten yöpöydälleni Hillan uurnan viereen. Pitää vielä laittaa Lunastakin valokuva kehyksiin pöydälleni.
Koronatilannetta en ole ehtinyt seurata kuin muutaman päivän välein. Kävi jopa niin, että 8.10. unohtui kokonaan. Onneksi löysin toisilta sivuilta kyseisen päivän uusien tartuntojen määrän, mutta en muita tietoja. Olen viime viikkoina käynyt muutaman kerran lähikaupassa ja käyttänyt hengityssuojainta. Yhden kerran tapasin lähipiiriin kuuluvaa ihmistä sisätiloissa ja ilman hengityssuojainta. Tänään hänen Koronavilkkunsa ilmoitti altistumisesta, joten nyt jännitetään testitulosta. Jos tulos on positiivinen, joudun itsekin lähtemään koronatestiin. Onneksi en ole tapaamisemme jälkeen tavannyt iäkkäitä vanhempiani. Siitä huolimatta tänään on ollut aika stressaava päivä.
Oli mielenkiintoinen dokumentti pakanuudesta (tuossa aiemmassa postauksessa)!
VastaaPoistaLainasin hiljattain kirjan shamanismista, mutta en ole vielä kovin paljon sitä jaksanut lukea. Siinä vaikuttaa olevan paljon samankaltaisia elementtejä kuin "new agessa".
Olen tuntenut voimaeläimeni olevan kotka, mutta en ole sitä nähnyt luonnossa enkä muutenkaan tuntenut sen läsnäoloa. Tunnen kuitenkin tällä hetkellä vetoa sitä eläintä kohtaan. Voisin kyllä hiljentyä ja kysyä kotkalta neuvoa elämääni. Se tosin on hieman pelottavaa, sillä pelkään ikävien henkiolentojen tupsahtavan ympärilleni tai ilmaantuvan ihan näkökenttääni. Mietin myös, mistä erotan onko kotka vain omaa mielikuvitustani vai oikea opas.
Aiemmin voimaeläimeni oli kissa. En silloin tiennyt mitään voimaeläimistä, mutta ihailin ja palvoin omaa kissaani yli kaiken. Olen myöhemmin hankkinut toisenkin kissan ja rakastan heitä yli kaiken. Tuttu näky tuo kissan siirtämä verho ikkunalla.
Minkälainen tuo rituaali on, jossa päästät Lunan jatkamaan matkaa? Oletko tehnyt sen? Uskotko, että Lunan henki on yhä sidottuna tuhkiinsa?
Kuinka olet voinut nyt? Itse olen saanut hieman energiaa sillä tunnen olevani rakastunut erääseen henkilöön, josta en tiedä juuri mitään ja hän ei tiedä edes olemassaolostani (ainakaan vielä ihmismielen tasolla). Piristävää, sydäntä aivan pakahduttaa ja kehoa kihelmöi :)
Kiitos kommentistasi! Minulle ei ole koskaan tuntunut vaikealta kysyä neuvoa voimaeläimiltäni, koska voimaeläin on aina myös suojelemassa ikäviltä henkiolennoilta. Ne eivät siis edes uskalla tulla paikalle, jos voimaeläimeni on paikalla. Henkimatkat ovat sitten jo vähän eri juttu. Olen kirjoittanut huhtikuussa 2013 otsikolla Portinvartija hyvin lyhyesti ystäväni henkimatkasta ja hänen pyynnöstään, että olisin portinvartijana hänen matkallaan. Siis varmistamassa, ettei mitään ikäviä henkiolentoja tulisi hänen mukanaan takaisin.
PoistaUskon, että Lunan henki on yhä sidottuna sen tuhkiin. Mulla on vielä tekemättä yksi asia ennen lähtörituaalia eli viedä Lunan uurna sen lempipaikalle parvekkeelle. Olen odottanut aurinkoista päivää, koska Luna rakasti olla parvekkeella auringossa.
Lähtörituaaliini kuuluu mm suitsukkeiden polttaminen, shamaanirummun rummutus, hyräilyn ja laulun yhdistelmä, juuri Lunalle kirjoittamani lähtöloitsu (on vielä kirjoittamatta), jonka lausun ääneen avattuani ikkunan. Kun tunnen Lunan hengen lähteneen, toivotan vielä hyvää matkaa ja suljen ikkunan. Sen jälkeen en enää siirtele Lunan uurnaa muuta kuin siivotessani ja pyyhkiessäni pölyt uurnan päältä.
Kiitos kysymästä, olen voinut päivä päivältä paremmin. Paitsi että nyt pitää vielä huomiseen asti jännittää, olenko altistunut koronavirukselle. Ihanaa kuulla, että tunnet olevasi rakastunut! Siitä tunteesta saa kyllä energiaa ja elämä tuntuu paljon valoisammalta.
Koitan tehdä lähiaikoina blogipäivityksen kaikista kirjoista, joita minulla on liittyen pakanuuteen, suomenuskoisuuteen, shamanismiin, entisiin elämiin jne.