En nyt tiedä, voinko oikeastaan näinkään sanoa kuten otsikossa kirjoitin. Joulu tulee. Se tulee joka vuosi. Vieläpä samana päivänä joka vuosi. Joskus sataa lunta, useimmiten ei. Mutta mikä tekee joulun? Tekeekö sen lahjat, koristeet ja jouluvalot? Ainakin minulle tekee. Ja hyvä ruoka sekä yhdessäolo rakkaiden kanssa.
Vuoden pimein aika on minulle vuosi vuodelta aina vain raskaampaa. En jaksaisi olla hereillä kuin ne muutamat tunnit, jolloin on valoisaa. Älyrannekkeeni kertoo, että nukun jo noin 12 tuntia vuorokaudessa. Yleensä herään monta kertaa yössä, mutta joskus en herää kertaakaan.
Olen ehdottomasti valon lapsi. Vaikka olenkin syntynyt lokakuussa, olen elossa keväällä ja kesällä, syksyn tullen vaivun ainakin jonkinlaiseen horrokseen. Mieli voi vielä olla mukana, mutta jaloissa ja käsissä on lyijypainot. En vain jaksaisi tätä vuodenaikaa.
Pandemian vuoksi en ole oikein löytänyt joulutunnelmaakaan. Eikä ulkona pimeässä vesisade auta asiaa lainkaan. Jostain joulu on kuitenkin kaivettava. Tänä koronavuonna eiryisesti sieltä, missä joulu jäisi ehkä kokonaan viettämättä. En ole Joulupukki enkä tonttukaan, mutta jos parilla hiiren klikkauksella saan jollekin perheelle kinkut, laatikot ja rosollit joulupöytään, miksi en tekisi niin? Tai jos yksin asuville saan muutamassa minuutissa jouluksi niin ruuat kuin juomatkin lähiöravintolaan, miksi en tekisi niin?
Koronajouluna 2020 joulu ei ehkä sittenkään synny lahjoista, koristeista ja jouluvaloista. Ehkä joulu syntyykin omastaan jakamisesta ja hvyästä mielestä. Pienestä askeleesta ihmiselle, mutta suuresta harppauksesta ihmiskunnalle. Pidetäänhän toisistamme huolta? Niistäkin, joita ei ehkä tunneta kovin hyvin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti