Runebergin päivä

 Viime kuukausi on mennyt sairastellessa. Ei sentään koronavirusta, mutta muita kremppoja. Vanhuus ei tule yksin. Eilen sain ison läjän erilaisia lääkkeitä mm verenpaineeseeni, joiden avulla nyt kohti parempaa tulevaisuutta. Jouduin vaihtamaan lääkäriä, koska aiempi lääkärini jäi eläkkeelle. Uusi lääkärini oli oikein mukava ja - kuten olin toivonutkin - hoitaa potilaitaan kokonaisvaltaisesti eikä keskity vain yhteen vaivaan tai oireeseen. 

En ole jaksanut ylläpitää tilastoani Suomen pandemiatilanteesta, mutta jospa nyt jälleen innostuisin. Vaikka tartuntaluvuissa ei olekaan tapahtunut mitään merkittävää. Nyt, kun rokotukset on vihdoin saatu käyntiin, voi tilanteessa odottaa tapahtuvan ajan myötä muutosta parempaan. 

Tänään julkaistiin lista sairauksista, joiden perusteella kuuluu koronarokotuksen osalta riskiryhmään. Rokotusjärjestys on laadittu sen perusteella, miten vuoden aikana on ihmisiä eri puolilta maailmaa joutunut koronaviruksen vuoksi sairaalahoitoon. Ilokseni en kuulunutkaan mihinkään riskiryhmistä. Vaikka tietyllä tavalla kivi tipahtiin harteiltani, en silti aio lähteä vielä vähään aikaan Vagabondaan syömään. Ei tuonne hyytävään pakkaseen muutenkaan huvita lähteä, jos ei ole aivan pakko. Koiran vuoksi on, mutta yhtään ylimääräistä kertaa en halua ulkoilla. Tänään perjantain ja Runebergin päivän kunniaksi keitin espresson ja sen kanssa söin Runebergin tortun. Tulisipa kevät jo!