Ei mennyt niin kuin Strömsössä

 Kuukausi taas vierähtänyt. Joulusuunnitelmani menivät uusiksi, koska tyttäreni sairastui jouluviikolla . Oli epäilys koronatartunnasta, mutta koronatestiin oli pitkät jonot. Hän joutui käymään koronatestissä yksityisellä. Vastaus - ei koronaa - tuli vasta jouluaattona, joten olin päättänyt joulun vieton muutoksista jo sitä ennen. 

Koska olin luvannut tehdä oman osuuteeni sukujoulun tarjottavista ja joulupäivälliseen oli sovittu tietty kellonaika, päätin jättäytyä pois sukujoulusta, jotta ehdin jouluaattona toimittaa jouluruuat myös tyttärelleni ja puolisolleen. Jo tässä vaiheessa tuli ongelmaksi kylmäsäilytystilat, joten jouduin tekemään osan joulun tarjottavista kahdessa erässä. Minulla oli lisäksi jouluna tyttäreni Mango-koira hoidossa, joten ruuanlaiton lomassa jouduin vielä käyttämään koiriakin ulkona. Oli siis helpompaa hoitaa muiden joulut ensin ja viettää omaa joulua vasta sitten, kun oli aikaa.

Ratkaisuni oli varsin hyvä. Olisin ehkä saattanut ehtiä sukujoulua viettämään, mutta olin jo niin väsynyt ja selkääni särki, että muutaman tunnin lepotauko ennen oman joulun järjestämistä teki oikein hyvää. Kahden hengen joulunvieton aloitimme vasta noin klo 22, kaikessa rauhassa. 

Joulupöydässä oli akupaloina graavilohta ja hovimestarin kastiketta, riimihärkäää ja piparjuurikastiketta, katkaravuilla ja majoneesilla koristettuja kananmunan puolikkaita, avocado-jättikatkarapusalaattia, suolasienisalaattia, kylmäsavuporotäytteellä ja kylmäsavulohitäytteellä toytettyjä croustadeseja, keitettyjä perunoita sekä joululimppua ja voita. Pääruuaksi lanttulaatikkoa, perunalaatikkoa, porkkanalaatikkoa, rosollia, kaupasta valmiiksi ostettuja joulukinkun viipaleita sekä kinkulle kastike. Jälkiruuaksi olisi ollut vielä piparkakkurahkaa, mutta emme jaksaneet syödä jälkiruokaa enää aattona vaan jätin jälkiruuan joulupäivään.

Joululahjojen avaamisenkin jätimme joulupäivän aamuun, koska ruuan jälkeen halusin vain nukkumaan. Ja hyvin nukuttikin! Joulupäivän aamuna aamiaiseksi söin aaton alkupaloja. 

Päivällä niinikään aaton ruokia, mutta lisäksi paistettua siikaa ja valkoviinikastiketta sekä uunijuureksi. Ja nyt jälkiruuaksi piparkakkurahkaa.

Tapaninpäivä meni iltaan asti rauhallisesti ja laiskotellen. Illalla lähdin katsomaan, mahtuisiko taloyhtiön roskasäiliöihin jotain. Olin jo kuullut naapureilta, että alkoivat olla täynnä. Koska matka kotiovelta roskasäiliöille ei ole kovin pitkä, laitoin vain kävelykengät jalkaani. Enkä ottanut kännykkääkään mukaan. En päässyt roskasäiliöille asti, koska lensin ulkona portaissa selälleni. Ristiselkäni osui suoraan portaiden kulmaan ja jaloistani lähti tunto samantien. En pystynyt liikuttamaan alaraajojani lainkaan, mutta käsivoimin kovassa pakkasessa sain lopulta raahauduttua vanhempieni pihaan ja harjanvarrella yletyin soittamaan ovikelloa. Vanhempani soittivat ambulanssin ja niinpä vietin maanantain vastaisen yön sairaalan ensiavussa. 

Onneksi ei käynyt kuitenkaan pahemmin ja tuntokin alkoi vähitellen palata jalkoihin. Pariin päivään en pystynyt istumaan selkäkivun vuoksi ja seisominenkin olin kivuliasta. Alkuviikko menikin sängyssä maaten ja Netflisiä katsellen. 

Uutta vuotta 2022 vastaanotin yksin. Tai oikeammin siis Tikrun ja Stellan kanssa. Ensimmäinen vuodenvaihde, kun Stella ei välittänyt ulkona paukkuvista raketeista. Käytin koiran ulkona kolmen aikaan iltapäivällä ja sen jälkeen vasta aamulla. Hyvin selvittiin vuodenvaihteesta. Syötäväksi paistoin bilnejä. Niiden kanssa punasipulia, maustekurkkua,punajuurta, metsäsienisalaattia, kinkkua, katkarapuja, kylmäsavulohesta, tuorejuustosta ja majoneesista tehtyä tahnaa, smetanaa sekä keitettyä kananmunaa. 

Uusia koronatartuntoja on Suomessa ollut enemmän kuin koskaan ennen. Omiksron leviää vauhdilla eikä monilla alueilla enää ehditä testata kaikkia oireisiakaan. Myös jäljittäminen tapahtui aivan liian myöhään. Nyt onkin testaamista vähennetty merkittävästi ja jäljittäminen eli tapaamilleen ihmisille ilmoittaminen jätetty koronatartunnan saaneiden huoleksi. Altistuneita ei enää määrätä karanteeniin lainkaan. Ei edes siinä tapauksessa, että altistuminen olisi tapahtunut kotona. Kävin eilen verikokeissa, äänestämässä aluevaaleissa ennakkoon, pankissa sekä apteekissa, joten jos mitään erityistä ei tapahdu, minun ei ole tarvetta mennä yhtään mihinkään ennen kesää. Jos en siis halua. FFP3-hengityssuojaimia riittää edelleen pitkäksi aikaa.