Valtteri tuli ja meni

 Suomessa eilen illalla ja viime yönä riehunut Valtteri-myrsky ei ainakaan omalla asuinalueellani ollut erityisen kova. Lunta toki satoi ihan reippaasti, mutta tällaisia lumipyryjä on ollut usein ennenkin. Eilen illalla ehdin käyttää koiran ulkona ennen pahinta lumisateen alkua ja vielä myöhemmin illalla hoitamassa siskoni kilpikonnat. 

Käytin Stellan aamulla seitsemän aikaan aamulenkillä ja jossain vaiheessa yötä oli aurauskalusto käynyt auraamssa kävelytiet. Lunta oli satanut auraamisen jälkeenkin, mutta ei enää niin paljoa, etteikö käveleminen olisi ollut ihan helppoa.

Ajattelin kävellä aamulenkin poikkeuksellisesti aurattuja teitä pitkin, mutta Stella päätti toisin. Se halusi kulkea tuttua reittiä. Puolet reitistä kulkee tietä, jossa ei ole talvisaikaan kaupungin kunnossapitoa. Tarkoittaa siis, että jouduimme kävelemään umpihangessa. Stella näytti huvittavalta, kun sillä mahakarvat viistivät hangen päällä tassujen upottua syvälle hankeen. Onneksi Stella on isohko kooltaan ja kiskoi minua eteenpäin. Varsinkin ylämäessä umpihangessa olisin päästellyt muutaman ruman sanan, jos ei olisi ollut "veturia" vetämässä minua eteenpäin. Pääsimme lopulta taas yön aikana auratulle tielle ja siitä varsin vähin ponnisteluin takaisin kotiin.

Kotiin päästyäni keitin kahvia ja paistoin munakkaan, jonka päälle sulatin katkarapuja. Lisäksi hieman tomaatti-sipulisalaattia. Tein myös veriappelsiineista, mangosta ja nektariinista tuoremehun. Katkaravut laitoin vain munakkaan päälle, koska viime viikonloppuna laitoin katkarapuja suolaiseen piirakkaan ja Tikrun mielestä se oli typerin ideani ikinä. Joten jotta kissa ei pahoittaisi tällä kertaa mieltään, laitoin katkaravut erikseen. 

Aamiaisen jälkeen katselin jonkin aikaa Discovery+ -kanavaa odottaen, että huoltoyhtiö kävisi auraamassa pihatien. Kello tuli kuitenkin jo kymmenen, joten oli lähdettävä antamaan ruokaa siskoni kilpikonnille sekä viemässä vanhemmilleni päivän Helsingin Sanomat. Joten ei muuta kuin lumilapio mukaan ja matkaan. 

Ulkona oli jo paljon muitakin taloyhtiön asukkaita lumilapioidensa kanssa. Juttelin yhden naapurini kanssa - itse asiassa sen, jolta aikoinaan ostin tämän asuntoni - ja totesimme, että vaikka lunta onkin paljon, ei kuitenkaan poikkeuksellisen paljon. Hän on jo eläkkeellä ja minä etätöissä, joten kummallakaan ei ole aamuisin kiire enää minnekään. Ja nyt sattui lumisade osumaan vielä viikonlopuksi. Autoilijoille toki keli on hankalampi. 

Olen henkeen ja vereen "kesäihminen", mutta onhan lumi aika kaunista. Mieluummin paljon lunta kuin sellainen loskainen jäätikkö kuin on muutamana viime viikkona ollut. Auraamattomassa lumessa on raskasta kävellä, mutta eipähän tarvitse pelätä kaatumista. Ja jos sattuisi kaatumaankin, pehmeä lumi ottaa mukavasti vastaan. 

Runsaan lumen tuoma valoisuus sai minut miettimään, että en sittenkään haluaisi laittaa olohuoneeseen paksuja tummanvihreitä verhoja. En tiedä, mihin olen laittanut vaaleammat olohuoneen verhoni. Olen ehkä antanut joskus ne jollekin, koska olen ajatellut, että en itse enää tarvitse niitä. Harmittaa, koska löysin niihin verhoihin sopivan pöytäliinanikin. Tai sitten verhot ovat remontissa olevan työhuoneeni kaapissa, josta niitä on juuri nyt mahdotonta mennä hakemaan huoneessa olevien tavararöykkiöiden vuoksi. Päädyin siis lisäämään huomiseen Citymarketin tilaukseeni Vallilan Valtavaara -verhon. Yhden vain, koska ei ole tarkoitus enää vetää verhoja kokonaan ikkunan eteen vaan yhden sivuverhon lisäksi laitan vain kaksi ohutta valkoista valoverhoa. Täytyy toivoa, että Ison Omenan Citymarketissa olisi vielä kyseisiä verhoja jäljellä. Edes se yksi. 

Nyt pitäisi vihdoin istuttaa loput viherkasvit ja siivota olohuone. Ja sitten alkaa miettiä, mitä tekisin tänään ruuaksi. Ensi viikon olenkin töissä taas päivystäjänä.