Mummot radalla ja koronan odottelua

 Kesälomani oli siis jo kesäkuun alussa. Kaksi viikkoa. Loman alussa kävin taas kontrolliverikokeissa. Toiveikkaana odotin lääkärin soittoa. Toiveikkaana siksi, että olisi ollut ihanaa saada jo lopettaa sytostaattilääkitys. Valitettavasti niin ei käynyt. Seuraava kontrolli puolen vuoden päästä. Lääkäri kuitenkin epäili, että joudun käyttämään sytostaatteja vielä ainakin vuoden, mahdollisesti pidempäänkin. Oikeassa lonkassani nivelrikko pahenee ja joudun siis olemaan vielä pitkään ilman mitään kipulääkkeitä. Tuskallinen vuosi edessä!!! Lisäksi joudun edelleenkin olemaan varovainen koronaviruksen suhteen. Tylsää!!!

Alkuvuodesta 2020 ostin kolme kappaletta lippuja Iskelmä Myyrmäki – Food, Beer & Wine Festival -tapahtumaan. Pandemian vuoksi tapahtuma siirtyi ensin kesään 2021 ja sen jälkeen kesään 2022. Ostamani liput olivat kuitenkin edelleen voimassa. Ensin mietin, että heitän liput vain roskiin, mutta satuin mainitsemaan lipuista Facebookissa tapahtuman jälkimmäisenä päivänä. Ensin yksi ystäväni ehdotti, että lähtisimme tapahtumaan yhdessä. En ollut nähnyt häntä moneen vuoteen ja koska tapahtuma kuitenkin järjestettiin ulkona, päätin lähteä. Ehdotin toiselle ystävälleni lähtemistä mukaamme ja hän suostui. Hänkään ei ollut käynyt pitkään aikaan yhtään missään. 

Minulle tulikin sitten kiire. Kiire käyttää koira ulkona, etsiä jotain sopivaa päälle pantavaa ja käydä suihkussa. Piti vielä tarkistaa bussin aikataulu. Lopulta olin bussissa matkalla Myyrmäkeen. "Kuonokoppa" eli FFP3-hengityssuojain naamallani, koska en päässytkään vielä eroon sytostaateista. 

Oli mukavan aurinkoinen alkuilta. Aurinko paistoi, mutta ei ollut liian kuuma. Tuuli puhalsi vilvoittavasti. Ihmisiäkin oli sillä tavalla sopivasti, etten kokenut tarpeelliseksi pitää "kuonokoppaa". Tätä asiaa tosin harmittelin myöhemmin. 

Lauantaina esiintyjinä olivat Arttu Wiskari, Chisu, Erin, Popeda, Kaija Koo sekä Reino Nordin. Tulimme paikalle vasta sitten, kun Chisu oli jo lopettelemassa vuoroaan. Ei kuitenkaan haitannut, pääasia oli, että osallistuimme. 

Popedan aloittaessa esiintymisensä lavan edessä alkoi olla niin paljon tungosta, että en enää yrittänytkään päästä lähemmäksi. Ja sen vuoksi minulla ei ole valokuviakaan muista esiintyjistä. Valitsimme pöydän, joka taisi olla kaikista kauimpana esiintymislavasta. Ja koska minä olen minä, piti tietenkin saada ruokaakin. 

Tapahtuman loputtua pääsin toisen ystäväni kyydissä autolla kotiin. Oli aivan ihanaa käydä pitkästä aikaa yhtään missään ja varsinkin kuuntelemassa elävää musiikkia. Ja tietysti tapaamassa ystäviä. 

Seuraavalla viikolla kyydin tarjonnut ystäväni kertoi olevansa sairaana ja menevänsä seuraavana päivänä koronatestiin. Toinenkin ystävistäni oli ollut tukkoinen, mutta hänen kohdallaan ensisijainen oletus oli siitepölyallergia, koska heinien kukinta oli juuri silloin pahimmillaan ja hän on heinille allerginen. Aloin tietysti koronatestiin menosta kuultuani miettiä, voisiko kyseessä tosiaan olla korona ja jos, miten suuri riski minullakin oli saada tartunta. Seuraavana päivänä ystäväni koronatesti näytti positiivista. Olin ollut hänen kyydissään tapahtumapäivän iltana ja ajattelin, että ei virus varmaan silloin ollut tarttunut. Mutta olisinko voinut saada sen yleisötapahtumasta? Vietin kuitenkin suurimman osan ajasta kaukana esiintymislavasta, joten suhatauduin tilanteeseen luottavaisin mielin. Kun toinenkin ystävistäni teki koronatestin ja tulos oli positiivinen, tajusin, että tartunnan saattoi saada myös kaukana esiintymislavasta. 

Siitä alkoikin jännittäminen. En tietystikään haluaisi sytostaattihoitojen vuoksi koronatartuntaa, mutta eniten alkoi harmittaa mahdollisuus, että en pääsekään äitini 95-vuotissyntymäpäiville. Mikäli vielä olisin kovin sairas, en pystyisi auttamaan siskoanikaan ruokien valmistelemisessa. Mitään oireita minulla ei kuitenkaan ollut. Itseasiassa tunsin itseni terveemmäksi kuin pitkiin aikoihin. Varmasti sen vuoksi, että heinät ovat ainoa, joiden siitepölylle en ole allerginen. Päivät kuluivat ja lopulta tein varmuuden vuoksi koronatestin. Näytti negatiivista. 

Pysyttelin omissa oloissani eli en käynyt tapaamassa edes vanhempiani ennenkuin oli kulunut 14 vuorokautta mahdollisesta altistumisesta. Kun mitään oireita ei tullut, huokaisin helpotuksesta ja olin iloinen, että pääsin osallistumaan ja valmistelemaan äitini juhlia. Mietin kuitenkin, että sen ainoan kerran, kun mummot lähtevät radalle ja olen ilman FFP3-hengityssuojainta, tulikin tällainen huolen aihe. 

Eilinen meni monenlaisissa kotitöissä. Koska töissä on nyt hiljaista ja minulla vielä pari viikkoa kesälomaa, päätin ottaa tämänkin päivän lomaa. Tarkoitus oli jatkaa eilen aloittamiani kotitöitä tänään, mutta oikea lonkkani vihoitteli niin, etten ole saanut tänään juuri mitään aikaiseksi. Jospa huomenna olisi parempi päivä!