Niin siinä sitten kävi, että joudumme vesivahingon korjauksen ajaksi lähtemään evakkoon. Otin ensi viikon palkatonta vapaata töistä ja viikon päästä tulee kuljetus viemään olohuoneen isot huonekalut kaatopaikalle. Tai minne nyt vievätkään. Ystäväni veli sekä poika tulevat tiistaina henkilöautolla hakemaan tavaraa, joka menee sorttiasemalle.
Koko olohuone sekä koko keittiö on tyhjennettävä. Eläkepäiviini suunnittelemani nk kuolinsiivous aikaistuikin noin kolmella vuodella. En tosin osannut arvatakaan, että minun pitää hoitaa alakerran osalta koko homma viikossa. Siis VIIKOSSA! Viikko sitten satutin oikean käteni ja käsi oli käytännöllisesti katsoen kokonaan pois pelistä. Olen oikeakätinen, joten asioiden tekeminen pelkästään vasemmalla kädellä oli aika haastavaa. Tämän viikon päivystin ja tänään oli aloitettava tavaroiden hävittäminen. Ja otettava rannetuki pois, koska muuten mistään ei tule mitään.
Toissayönä en saanut nukuttua. Mietin vain, miten ihmeessä saan puolet asunnosta tyhjennettyä viikossa. Yläkertaan ei mahdu alakerran tavarat, joten oli tehtävä iso päätös: hävitän kaikki olohuoneen huonekalut ja suurimman osan muista tavaroista. Nyt sitten käyn vain läpi tavaroita, jotka kaikesta huolimatta haluan säästää. Ne on pakattava jotenkin ja yritettävä saada mahtumaan yläkertaan.
Tämän viikonlopun minulla on siskoni tyttären koira hoidossa. Eddie ei tykkää kulkea rappusia, joten lajittelen olohuoneessa tavaroita. Nukun myös patjalla olohuoneen lattialla. Toisaalta ihan hyvä näin, koska samalla, kun katselen televisiosta ohjelmia, käyn läpi irtaimistoa. Löysin äsken lipaston laatikosta valokuvien alta kirjeen. Mustekynällä kaunokirjoituksella kirjoitettu kirje. Olen saanut kirjeen kauan sitten isoäidiltäni, joka kuoli jo ollessani alle 10-vuotias. Kirjekuoressa oli myös minun syntymätodistukseni. Siis MINUN syntymätodistukseni! Vaikka olinkin ajatellut, että en säästä mitään, mitä en oikeasti tarvitse, tuo vanha kellastunut kirje syntymätodistuksineen päätyi säilytettävien papereiden joukkoon.
Viikon päästä maanantaina illalla tulee lähtö. Matkalaukku mukaan, käsilaukku ja tietokone. Koira hihnaan ja kissa kantokoppaan. Siskoni on luvannut majoittaa meidät. Elokuu alkaa eikä minulla ole aavistustakaan, milloin pääsen seuraavan kerran kotiin. Edes käymään. Tämä asia pitää maanantaina selvittää. En tarvitse tarkkaa aikaa, mutta sen verran kuitenkin, että osaan valita oikeat vaatteet mukaan. Elokuun alussa kun on aivan erilainen sää kuin syyskuun lopussa. Siskollani ei ole tarjota minulle vaatekaappitilaa, joten matkalaukkuun on otettava kaikki tarpeellinen. Toivon, että voisin käydä jossain välissä hakemassa kotoa lämpimämpiäkin vaatteita. Jätän syystakin yms tuulikaapin naulakkoon roikkumaan, koska todennäköisesti voin ainakin sen verran käydä myöhemmin kotona, että napaan tuulikaapista mukaani lämpimämpiä ulkoiluvaatteita.
Vähän huolestuttaa sekin, miten selkäni ja lonkkani kestävät ruokapöydän ääressä työskentelyn. Tein eilisen työpäivän olohuoneen ruokapäydän ääressä eikä todellakaan ollut ergonomisesti kovin hyvä juttu. Kuukausi, kaksi...kenties pidempäänkin....pääsenkö sen jälkeen enää edes kävelemään? Kun sen lisäksi vielä nukkuu yöt patjalla lattialla? Jo ajatuskin saa selkäni vihlomaan. Todellakin toivon että jossain vaiheessa pääsisime edes illoikisi, öiksi ja viikonlopuiksi kotiin . Voin palata Stellan ja Tikrun kanssa siskolleni remonttimiesten työpäivän ajaksi, jos ei ole mahdollista olla silloin yläkerrassa tekemässä töitä. Tietysti olisi mukavampaa, jos voisi tehdä töitäkin kotona. Voin hankkia yläkerran portaisiin sellaisen turvaportin, että kissa ja koira eivät pääse häiritsemään remonttimiesten työskentelyä. Mutta katsotaan nyt.
Tänään minun oli tarkoitus mennä Tikkurila Festivaaleille katsomaan ja kuuntelemaan Portion Boysia. En siis mene, koska tuli kiirellisempää asiaa. Lahjoitin kaksi keikkalippua eräässä Facebookin avustusryhmässä. Ilmoitukseni laittamisesta ei mennyt kuin pari minuuttia ja ilmaantui lipuille tarvitsija. Ehkä menen Portion Boysin keikalle sitten eläkkeellä?
Olen kirjoittanut tänään "checklistiä" eli listaa asioista, jotka pitää muistaa ennen evakkoon lähtöä. Tavaroista, jotka on muistettava ottaa mukaan. Akkulaturit, verkkopankkitunnukset, koiran punkkipihdit.... lista alkaa olla jo aika pitkä. Positiivinen ajattelu on ollut viime aikoina kovilla. Koko tämä ruljanssi tuntuu vievän niin fyysiset kuin psyykkisetkin voimat. Ainoa, mikä nyt lohduttaa on se, että saanpahan keittiööni uuden lattian ja olohuoneeseenkin uuden parketin. Eikä tarvitse maksaa euroakaan.
Keittiöön joudun itse ostamaan uuden jääkaapin ja pakastimen. Jääkaappi-pakastin kun on myös siirrettävä keittiöstä pois ja mihin ihmeeseen sen laittaisin? Joten se saa lähteä samalla kyydillä kuin olohuoneen huonekalutkin. Kun pääsen joskus takaisin kotiin, hankin ison jääkaapin ja pienen arkkupakastimen. Luonnollisesti joudun ostamaan olohuoneeseen huonekalutkin, mutta ei se harmita.En ole maksanut näistä nykyisistä mitään vaan kaikki on tutuilta kierrätettyä. Päätin eilen, että sukujuhlien järjestäminen on osaltani ohi. En tarvitse 12-hengen ruokapöytää. Uusilla huonekaluilla ei ole mikään kiire. Hankin sitten, kun jotain mieluisia löytyy. Tässä vaiheessa on myös hyvä miettiä sitäkin, että nivelreumani ja moninivelrikkoni kuitenkin etenevät koko ajan. Mitä vähemmän tavaraa ja mitä kevyemmät huonekalut sitä helpompaa siivoaminen tulee olemaan. Lokakuun lopussa meille tulee vielä ikkunaremontti. joten samaan "katastrofiin" menee työhuoneeni remontin saattaminen loppuun asti. Ehdin tehdä muutaman vuoden töitä työhuoneessa ennen eläkkeelle jäämistä.
Sanonpa vaan, että kyllä riepoo. Jos ei sataisi kaatamalla, lähtisin Vagabondaan juomaan lasillisen punaviiniä. Säätiedotuksen mukaan sateen pitäisi kuitenkin loppua jo noin puolen tunnin päästä. Ehkä menen käymään silloin. Ja haen kaupasta jonkun einesruuan, jonka voin lämmittää mikrossa. Sen jälkeen raahaamaan taas tavaroita roskikseen. Ja illalla vielä kaksi iltalenkkä ennen nukkumaanmenoa. En uskalla viedä kahta isoa koiraa samalla kertaa ulos, koska oikea käteni ei ole vielä siinä kunnossa, että se kestäisi koiran vetämistä. Eddie on minulla ensimmäistä kertaa hoidossa ja sen vuoksi on keskityttävä enemmän koiraan. En ole aivan varma, tulisiko koira kutsustani edes takaisin, jos se sattuisi pääsemään karkuun. Ehkä tai sitten ei. Siksi on parempi pelata varman päälle ja viedä ensin Stella lenkille ja vasta sen jälkeen Eddie.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti