Ei ole ongelmallista keksiä kirjoitettavaa, mutta on ongelmallista keksiä julkaistavaa. Viime päivinä olen miettinyt Internetin ja erityisesti blogien merkitystä henkilökohtaisten asioiden jakamisessa. Olin jo kirjoittanut parin kuukauden ajan uutta blogiani, mutta tänään päätin poistaa kaikki kirjoitukseni ja aloittaa alusta. Hyvä puoli asiassa on, että en ollut vielä ehtinyt julkaista blogiani.
Mikä on minun asiani ja mikä on jonkun muun asia? Joskus raja on kuin veteen piirretty viiva. Ilman muita ihmisiä ja heidän vaikutustaan en olisi se, joka olen. Jos kerron julkisesti, millainen olen, kerronko silloin ihmisistä, joilla on ollut elämääni vaikutusta? Pitäisikö minun olla kokonaan kertomatta? Se olisi varmasti viisainta, mutta päätin jo aikoja sitten uudistaa vanhat, viime vuosituhannelta olevat kotisivuni ja nykyaikaa on blogi. Minulta myös aina välillä kysytään suomenuskoisuudestani ja elämäntavastani. Eikä ole yksi eikä kaksi kertaa, kun joku on kysellyt ruokaohjeita. En pysty vastaamaan kysymyksiin viidellä lauseella, joten on yksinkertaisempaa kirjoittaa asioita ylös ja antaa sivujeni linkki kysyjille. Ja kantaa seuraukset.
Jossain on kuitenkin raja, jonka yli en mene. Perhe onkin se hankalin osio. Ihmiset? Eläimet? Koti? Tätä pitää vielä miettiä. . Perinnejuhlista oisi muakava kirjoittaa, mutta valokuvien ottamisesta tulee hankalaa. Miten ottaa valokuvia juhlista ilman, että kuvissa näkyy ihmisiä? Ainahan voisin tietysti kehottaa vieraita hetkeksi aikaa poistumaan takapihalle, mutta se olisi aika epäkohteliasta. Taidan käyttää Aku Ankan naamaa silloin, kun henkilöiden ei kuulu olla tunnistettavissa. Saanen siis esitellä: äitini, isäni ja isosiskoni:
Blogin kirjoittamisesta tulee siis haastavaa. Pyrin välttämään kertomista muista ihmisistä, mutta aina se ei ole mahdollista, jos kerron blogissani elämästäni. Tyttäreni on tyttäreni, poikani on poikani. Tyttärelläni on aviopuoliso, siskoni pojalla avopuoliso. Minulla on siis myös sisko sekä äiti ja isä. Ne lukijat, jotka minut tuntevat, tietävät keitä läheiseni ovat, vaikken nimiä mainitsekaan. Blogissani en aio kertoa läheisteni tekemisistä tai elämästä vaan korkeintaan siitä, miten he kulloinkin vaikuttavat omaan elämääni. Tämä on siis minun blogini, ei heidän. Jos kirjoitan sinusta blogiini jotain, mitä et olisi halunnut tänne päätyvän, saat naulata minut korvista yläkerran käytävän seinään. Sen jälkeen, kun olen ensin tarjonnut sinulle viiden ruokalajin päivällisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti