Kekri 2020

 Eilen vietimme kekriä. Tai siis kukin omilla tahoillaan. Aloitin kekriruokien valmistelun jo perjantaina. Neljä hellanlevyä ja yksi uuni ei riitä, jos yrittää saada monta ruokalajia valmiiksi samaan aikaan. Toisaalta asiaa helpotti, ettei minulla ollut täsmällistä kellonaikaa, jolloin kaiken olisi pitänyt olla valmiina. Ja se, että oli tarkoituskin lämmittää ruuat myöhemmin. Sää oli oikein suotuisa, koska oli helppoa siirtää kuumat astiat takapihalle jäähtymään sen verran, että ne pystyi nostamaan jääkaappiin. 

Kun olin saanut kaiken valmiiksi, kävin ensin viemässä kekripäivällisen vanhemmilleni, jotka asuvat naapurissa. Sen jälkeen palasin kotiin, viimeistelin kekritarjottavat tytärtäni varten, pakkasin ne rasioihin ja lähdin viemään perille. Matkaa kun ei ole kuin noin 500 metriä. Tarkoitukseni oli takaisin palatessa istahtaa hetkeksi aikaa lammen rantaan laiturille ja ottaa valokuvia. Laiturilla istuminen onnistui, valokuvien ottaminen ei. Kännykkäni kamera on kertakaikkiaan surkea. 

Tänä vuonna kekripöydässä oli:

Alkuruoka:

• kananmunapuolikkaat, ihmemajoneesi (piti soveltaa, kun unohdin ostaa majoneesia eikä öljyä ollut riittävästi majoneesiinkin, koska sitä meni paljon hovimestarinkastikkeeseen) ja katkaravut
• graavilohi ja hovimestarinkastike
• croustadeseja sekä savuporotäytteellä että kylmäsavulohitäytteellä
• metsäsienisalaatti
• punaviiniin säilöttyjä salottisipuleita
• aasialaisittain säilöttyjä avomaankurkkuja

Pääruoka:

• porsaan ulkofile ja punaviinikastike
• uunilohi ja choron-kastike
• keitetyt perunat
• punajuuri-aurajuustolaatikko
• rakuunaporkkanat
• lanttukuutiot
• vihersalaatti

Jälkiruoka:

• mustikka-piparkakkurahka

Ruokaa oli niin paljon, että en jaksanut edes maistaa uunilohta ja choron-kastiketta. Kala olikin tarkoitettu lähinnä äidilleni ja tyttärelleni, jotka syövät mieluummin kalaa kuin punaista lihaa. 

Illalla kävin vielä koiran kanssa iltalenkillä ja nauttimassa kekriyöstä. Kuten muinakin kekreinä, myös nyt juttelin mummoni hengen kanssa. Oli rauhoittavaa ja rentouttavaa. Huomasin kuitenkin kaipaavani uuttaa "pyhää paikkaa". Paikkaa metsässä. Tavallaan voisin tehdä sellaisen omalle pihalleni, mutta pihaan ei voi laittaa mitään syötävää, koska se houkuttelisi rottia. En tosin tiedä, onko asuinalueellani rottia, mutta esimerkiksi lintujen ruokkiminen on kiellettyä pihoilla. 

Pandemia....niin, sekin on olemassa. En ole päivittänyt tilastoani moneen päivään. Pitää yrittää jossain vaiheessa saada se taas ajantasalle tai sitten luovun koko tilaston pitämisestä. Pöhkörinteen alueella on tiettävästi ollut useitakin koronatartuntoja, mutta jostain syystä asia ei ole kovin paljon mielessäni. Tällä hetkellä kiinnostaa eniten asuntoni ilmanvaihdon ja lämmityksen kuntoon saaminen - mikä toivon mukaan tapahtuu ensi viikolla - ja sen jälkeen remontin loppuun saattaminen. Alan jo unohtaa, millaista on asua kodissa, jossa kaikki huonekalut ja muut tavarat ovat omilla paikoillaan.