Ärrinpurrin!!!

 Ensi maanantaina reumakokeisiin. Olen jo pidemmän aikaa ajatellut, että nivelreumani on ehkä aktivoitunut uudelleen. Ei olisi ensimmäinen kerta eikä varmasti olisi viimeinen kertakaan. Lähes kaikkia muita niveliä särkee paitsi ei polviniveliä. Niiden ei kuulukaan särkeä, koska ne ovat jo titaania eikä luuta. Tulehduskipulääkkeitä en voi käyttää, koska ne nostavat verenpainetta. Parasetamoli taas auttaa yhtä paljon kuin sokeripala. 

Viime aikoina en siis ole oikein jaksanut päivittää blogiani. Yöt on menneet kipujen kanssa valvoessa.  Enkä ole pystynyt edistämään keittiön remonttiakaan. Sorminivelet ja ranteet ovat niin kipeät, että on vaikea saada maitotölkkiäkään auki. En osaa päättää, olisiko reuman aktivoituminen hyvä vai huono asia. Hyvä asia siinä mielessä, että ainakin voisi aloittaa hoidon, joka toivottavasti tälläkin kertaa tehoaa. Huono asia siinä mielessä, että sivuvaikutukset ovat varsin ikäviä ja kestää monta kuukautta ennenkuin hoito alkaa tehota. 

On ollut jonkin verran muutakin murehdittavaa. Niihin murheisiin on onneksi löytynyt ratkaisuja. En ole vielä töissä kysynyt, mitä mieltä muut olisivat, jos ryhtyisin tekemään vain neljä päivää viikossa töitä. Siis siinä tapauksessa, että joudun aloittamaan sytostaatit uudelleen. Minulle olisi paljon helpompaa, jos voisin pistää piikin torstai-iltana ja oksentaa perjantaina. Jäisi vielä lauantai ja sunnuntai, jolloin voisin tehdäkin jotain. Mikäli tämä ei ole mahdollista, joudun pistämään piikin lauantai-iltaisin ja oksentamaan sunnuntait. Ja sitten maanantaiaamuna reippaasti töihin. 

Kuten jo kerroin, keittiöremontti ei nyt oikein etene. Eikä keskeneräisessä keittiössä huvita laittaa ruokaakaan. Monta päivää söin eineksiä tai tilasin Woltin kautta ravintolaruokaa. Saarioisten maksalaatikkoa oli kiva syödä pitkästä aikaa, mutta äkkiä siihenkin kyllästyi. Tuli ihan nuoruus ja opiskeluajat mieleen. Tänään tein lounaaksi puolivalmisteista nopeasti kanasalaatin ja päivälliseksi paistoin porsaan ulkofilepihvejä, uunissa ristikkoperunoita, pussijauheesta bearnaise-kastiketta sekä kaali-maustekurkkusalaattia. 

Pandemiatilanteessa ei ole mitään uutta. Suomessa alueellisesti on paljon vaihtelua. Jossain koronavirus on levinnyt aiempaa enemmän ja joissain taas vähemmän. Täällä pääkaupunkiseudulla tilanne on varsin tasainen. Nyt täytyy kehua kotikaupunkiani Vantaata, koska meillä rokotetaan jo 1986 syntyneitä. Nopeasti etenee. Hyvä Vantaa!!!

Tässä torstaissa on jotain erityistäkin. Olen aikuistuttuani katsonut hyvin harvoin Euroviisut (Eurovision Song Contest). Viimeksi silloin, kun Lordi edusti Suomea. Ja siitähän seurasi, että torilla tavattiin. Nyt Suomella on pitkästä aikaa edustaja, josta pidän. Tänään klo 22 siirryn punaviinin ja tapaksien kanssa kisastudiooni. Jos Blind Channel pääsee finaaliin, lauantain kisastudioon on keksittävä jotain parempaa kuin punaviini ja tapakset. Ja jos Suomi voittaa, TORILLA TAVATAAN! Tsemppiä pojat!!!!