Ehkä jo huomenna - mutta viimeistään viikonloppuna - kirjoitan enemmän. Siis enemmän siitä, miksi olen taas pitänyt taukoa blogini päivityksessä. Ja miksi remonttini ei etene lainkaan. Nyt kuitenkin hieman ajatuksiani kuntavaalien alla.
9 hyvää ja 10 kaunista. Kyllä, vaalit lähestyy. Kaikenlaista minunkin mielestäni kannatettavaa hyvää tarjotaan meillle vantaalaisillekin. Jos siis seuraa eri puolueiden ehdokkainen vaalimainontaa. Mutta miksi niin harva vaalimainonnassaan kertoo, miten se kaikki maksetaan? Joiltain ehdokkailta olen joutunut ihan tivaamaan, että mistä rahat. Että leikataanko jostain muualta (ja mistä? ) , korotetaanko veroja vai otetaanko kenties lisää velkaa? Ja mielestäni kuntavaaliehdokkaiden pitäisi aina muistaa, että he ovat - jos tulevat valituiksi - päättämässä ainoastaan kunnan asioista, ei suinkaan siitä, mitä valtio tekee. Jos kuntavaalien alla ehdokkaan vastaus on hävittäjähankintojen vähentäminen sekä valtionavun lisääminen, miten ihmeessä hän ajatteli vaikuttaa asiaan Vantaan kaupungnvaltuustossa? Sain sitten lopulta vastauksen häneltä, että Vantaa voi ottaa lisää velkaa. Ja nyt on taas lisää ideoita - ihan hyviä ideoita kylläkin - mutta varmaan rahoitustapana olisi taas ottaa lisää velkaa.
En kitise veroista. Kuulun nk iloisiin veronmaksajiin. Ilman Vantaan kaupungin lompakkoa ja hyvinvointiyhteiskuntaa en olisi enää edes elossa. Mutta minua ärsyttää se, että joillain ehdokkailla on nk piikki auki ja kaikkea voi luvata välittämättä siitä, että kaikesta tulee lopulta lasku. Ja jonkun pitää se lasku maksaakin.
Vaikka yksityishenkilön velka onkin vähän eri asia kuin kaupungin ottama velka, silti kannattaisi olla parempi rahoitussuunnitelma. Siis velkojen maksulle. Vanhan sanonnan mukaan velka on veli otettaessa, veljenpoika maksettaessa. Mitä Vantaan kaupungin pitää myydä joskus tulevaisuudessa, jotta velka saadaan maksettua? Vai tuleeko päivä, jolloin lapsilla ja lapsenlapsilla verotusta on pakko kiristää, jotta kaikki 9 hyvää ja 10 kaunista on saatu maksettua?
Tiedän, että vaalilupaukset ovat vain vaalilupauksia. Niillä kalastellaan ääniä. Niin ne ovat aina olleet. Mutta kun ei ole äänestäjänä sitoutunut mihinkään puolueeseen, olisi vaaliuurnalle mennessään ihan mukava tietää, millaisen taakan mahdollisesti laittaa omien lastensa kannettavaksi. Olisipa kiva edes kerran elämässän nähdä sellaiset vaalit, jossa ehdokkaat jakaisivat kakun selkeästi uusiksi. Että kuka saa ja keneltä otetaan pois.
Vaikka taas kerran vaalien alla alkaakin ärsyttää, raahaudun äänestämään vaikka pää kainalossa.
Tänään tein pitkästä aikaa itse ruokaa. Jotain terveellistä punajuuripastaa sekä jauhelihakastiketta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti