Olen seurannut sosiaalisessa mediassa keskustelua kaupunkien keskustojen näivettymisestä ja ajattelin tehdä aiheesta postauksen blogiini. Minulla kun on oma käsitykseni ja mielipiteeni, miksi keskustat autioituvat. Kokemusta minulla ei ole kuin Helsingistä ja pääkaupunkiseudusta, joten en tiedä, miten muissa Suomen kaupungeissa tilanne on kehittynyt. Ehkä samalla tavalla tai sitten ei.
Asuin lapsuuteni Munkkivuoressa, helsinkiläisessä lähiössä. 1960-luvulla Munkkivuoressa oli muutama pieni ruokakauppa (Elanto, HOK) ja lisäksi ostoskeskus. Koko ostoskeskus oli pinta-alaltaan pienempi kuin nykyisin on Citymerketit ja Prismat. Ostoskeskuksessa oli ruokakauppa, apteekki,kukkakauppa, vaatekauppa, Suomalainen Kirjakauppa sekä Fazerin kahvila. Saattoi siellä olla muutama muukin liike, en muista niin tarkkaan.
Kun tarvittiin jotain muuta kuin mitä ruokakaupoista tai ostoskeskuksesta sai, lähdettiin Helsingin keskustaan. Siellä oli Sokoksen ja Stockmannin tavaratalot. Oli Akateeminen kirjakauppa, Rake, Winterin lelukauppa, Halonen ja paljon muita kauppoja. Erityisesti paljon pieniä kivijalkakauppoja. Keskustassa oli myös ravintoloita ja kahviloita. Kauniina kesäpäivänä saatettiin kävellä myös Kauppatorille sekä Kauppahalliin. Keskustassa ei käyty joka päivä eikä edes joka viikko, mutta varsin usein kuitenkin.
En tarkalleen muista, oliko vielä 1960-lukua vai joko elettiin 1970-luvun alkua, kun Helsingin Kannelmäkeen tuli ensimmäinen supermarket. Eka-market, jonka nimi myöhemmin muuttui Maxi-marketiksi. Samasta myymälästä sai niin ruuat, kirjat, lelut kuin vaatteetkin. Markettiin menimme aina autolla, koska kannettavaa oli niin paljon. Eikä Munkkivuoresta ollut bussilinjaakaan Kannelmäkeen, joten autolla mentiin. Enää ei tarvinnut lähteä Helsingin keskustaan paitsi silloin, kun Eka-Marketista ei saanut tarvitsemaansa asiaa.
Syksyllä 1972 muutimme Vantaalle. Silloin Vantaa oli vielä Helsingin maalaiskunta, mutta muuttui pian ensin Vantaan kauppalaksi ja sitten Vantaan kaupungiksi. Kun muutimme Myyrmäkeen, rataa Martinlaaksoon oltiin vasta rakentamassa. Ostoskeskus, jos Uomatiellä sijaitsevaa muutamaa matalaa liikerakennusta voi sellaiseksi edes kutsua, oli vieläkin pienempi ja vaatimattomampi kuin Munkkivuoren ostoskeskus. Kun rata valmistui ja junaliikenne alkoi, Helsingin keskusta oli looginen paikka käydä ostoksilla. Paitsi silloin, kun mentiin autolla Kannelmäkeen ja myöhemmin Espoon Leppävaaraan, jonne Maxi-market siirtyi.
Vuonna 1981 muutin Vantaan Martinlaaksoon. Sielläkin oli ostoskeskus, jossa oli hieman enemmän myymälöitä kuin Munkkivuoressa. Lisäksi Martinlaaksossa oli isompi päivittäistavarakauppa, Ykköshalli. Nykyisin Ykköshalli on K-Supermarket. Ja ostoskeskuskin on jo purettu. Edelleen päivittäistavaroita lukuunottamatta tein ostokseni pääasiassa Helsingin keskustassa.
Länsi-Vantaalle rakennettiin yhä enemmän asuintaloja ja asukkaita palvelemaan rakennettiin ensimmäinen varsinainen kauppakeskus - Isomyyri - Myyrmäkeen vuonna 1987. Olin silloin jo äiti ja vanhempainvapaalla. Äidit vauvojen kanssa kahviloissa ei ollut vielä mikään trendi, mutta hyvän ystäväni ja hänen lastensa kanssa kävimme usein Isomyyrissä. Sekä kaupoissa että kahvilassa. Jos tarvitsimme jotain muuta kuin mitä Isomyyristä sai, lähdimme taas Helsingin keskustaan ja siellä Forumin kauppakeskukseen. Poikkesimme aina myös Forumissa Fazerin kahvilassa.
Vantaan Pähkinärinteeseen muutin vuonna 1991. Tätäkin aluetta rakennettiin kiivaasti. Kuten rakennetaan edelleen. Pähkinärinteessä oli - ja on edelleen - pieni ostoskeskus. Kooltaan samanlainen kuin aikoinaan Munkkivuoressa, mutta suuren osan liiketiloista vie neljä ravintolaa. Kaksi pizzeriaa ja kaksi anniskeluravintolaa. Vuonna 1994 avattiin Myyrmäkeen uusi kauppakeskus, Myyrmanni. Olin kuopukseni kanssa silloin kauppakeskuksen avajaisissa. Poika oli rattaissa ja avajaisruuhkassa mietin, että saa olla viimeinen kerta, kun lähden kauppakeskusten avajaisiin. Aivan järjeton määrä ihmisiä!
Myyrmannin valmistumisen jälkeen minulla ei ollut enää juurikaan tarvetta lähteä Helsingin keskustaan ostoksille. Joskus harvoin, kun tarvitsin jotain erikoisempaa. Myyrmannin vieressä Paalutorilla oli myös torimyyjiä, joten tarvetta Kauppatorille lähtemiseenkään ei enää ollut. Autottomana ja ajokortittomana joudun liikkumaan joukkoliikennevälineillä ja pitkään bussilippu Helsinkiin maksoi enemmän kuin Vantaan sisäinen lippu. Espoon Leppävaarassa olevaan kauppakeskus Selloon olisi ajallisesti vain muutaman minuutin pidempi matka kuin Myyrmanniin, mutta myös Espoon puolelle bussilippu maksoi enemmän kuin Myyrmäkeen. Sello oli kuitenkin suurempi kuin Myyrmanni, joten joskus Helsingin keskustan sijasta tuli valittua Sello. Yksinkertaisesti siksi, että matkaan meni aikaa huomattavasti vähemmän.
Vuosituhannen vaihteessa, vuonna 1999, Vantaan Pakkalaan valmistui kauppakeskus Jumbo. Se oli silloin Suomen toiseksi suurin kauppakeskus. Ja mikä parasta: Jumbossa oli Stockmannin tavaratalo. Enää ei tarvinnut lähteä edes "Stockan herkun" vuoksi Helsingin keskustaan. 2000-luvun puolivälissä olin muutaman vuoden töissä Helsingin keskustassa Annankadulla, mutta en tainnut poiketa keskustan kaupoissa kuin korkeintaan 10 kertaa. Kuljin vain Forumin läpi rautatieasemalta töihin ja töistä rautatieasemalle. Olisi voinut kuvitella, että ollessaan keskustassa töissä olisi tehnyt ostoksensakin keskustassa, mutta ei se ihan niin mennyt. Varsinkaan ruuhka-aikaan ei ole mukava istua bussissa tai junassa ostoskassit sylissä. Kun siis tiesi, että ruokakauppaan on kuitenkin mentävä lähempänä kotia, tuli tehtyä muutkin ostokset Myyrmannista tai Sellosta....riippuen siitä, tuliko kotiin Myyrmäen vai Leppävaaran kautta.
Vuodesta 2013 alkaen olen tehnyt etätöitä. Parisen vuotta sitten HSL teki vyöhykeuudistuksen ja nyt pääsen samalla hinnalla Myyrmanniin, Jumboon, Helsingin keskustaan ja Selloon. HSL:n tavoitteena kuitenkin on, että ihmiset siirtyisivät käyttämään raideliikennettä. Joko junaa tai metroa. Tai molempia. Lähipysäkiltä menee yksi ainoa linja Helsingin keskustaan ja sitä HSL on ollut kovin monessa uudistuksessa poistamassa. Halutaan, että täältä mennään bussilla joko Myyrmäkeen tai Leppävaaraan ja sieltä sitten junalla Helsingin keskustaan. Mutta miksi ihmeessä tekisin niin? Miksi jatkaisin Myyrmannista tai Sellosta junalla Helsingin keskustaan, kun saan tarvitsemani joko Myyrmannista tai Sellosta? Vihdintie, jota ainoa suora linja lähipysäkiltäni Helsinkiin kulkee, on hidas. Liikennevaloja ja risteyksiä on paljon ja niiden välissä bussipysäkit, joten bussi pysähtelee jatkuvasti joko liikennevaloihin tai pysäkille.
En muista, milloin olen viimeksi asioinut Helsingin keskustassa. Taisi olla loppuvuodesta 2018, kun kävin ennen vasemman polveni tekonivelleikkausta hammaslääkärissä. Nyt ei tarvitse tehdä enää sitäkään, koska hammaslääkärini ottaa vastaan myös Leppävaaran Mehiläisessä. Ei kun nyt muistan, alkukesästä 2019, kun kävin Pihlajalinnassa poistattamassa luomen poskestani. Sen jälkeen en ole käynyt. Ei ole ollut tarvetta. Saan kaiken haluamani lähempää ja mitä en saa, voin tilata netistä.
Kun ihmiset asuvat yhä kauempana kaupunkien keskustoista, myös palvelut siirtyvät lähemmäksi asiakkaita. Kauppakeskukset vetävät asiakkaita, koska saman katon alta saa kaiken. Ei tarvitse räntäsateessa kulkea katuja pitkin eikä raahata kädet kipeinä ostoskasseja kaupasta toiseen. Kauppakeskuksessa kaikki ostokset kulkevat kätevästi ostoskärryissä. Myös kaupasta toiseen. Ja välillä voi käydä viemässä ostoksiaan parkkihallissa olevaan autoon. Autoon voi myös hyvin jättää päällysvaatteensa, joten kauppakeskuksessa ei tule edes kuuma. Ja kesähelteilläkin kauppakeskuksissa on viileämpää kuin ulkona. Ostosten välissä voi myös poiketa kahvilla tai syömässä.
Suomalaisten ostoskäyttäytyminen on muuttunut. Varsinkin lähiöissä asuvien. Enää ei käydä joka päivä kaupassa. Käydään kerran viikossa tekemässä isot ostokset ja jos on tarvetta, täydennetään pienillä ostoksilla lähikaupasta. Jotta isot ostokset saa kuljetettua kotiin, tarvitaan auto. Autolla pitää päästä sujuvasti kauppaan ja kaupan vierestä löytyä parkkipaikkoja. Tästäkin syystä kauppakeskukset vetävät pääkaupunkiseudun lähiöistä asiakkaita paremmin kuin Helsingin keskusta. Kylmäsäilytystilat nykyisissä asunnoissa on jotain aivan muuta kuin lapsuudessani 1960-luvulla, joten isoja ruokaostoksia on mahdollista tehdä.
Kauppakeskuksiin lähdetään usein koko perheen kanssa. Samalla reissulla, kun ostetaan ruuat, ostetaan myös lasten tarvitsemat vaatteet ja harrastusvälineet, kaverisynttäreille tarvittavat pienet lahjat, anopin äitienpäivälahja, haetaan apteekista lääkkeet, käydään Alkossa jne. Samalla reissulla hoidetaan lauantain lounas jossain kauppakeskuksen ravintolassa tai pikaruokapaikassa. Varsinkin pienten lasten kanssa on huomattavasti helpompaa asioida kauppakeskuksissa kuin Helsingin keskustassa. Jos kauppakeskuksessa taapero juoksee kahden metrin päähän vanhemmastaan, taapero ei ole vilkkaalla ajoradalla kuten helposti olisi Helsingin keskustassa. Asiointi kauppakeskuksessa on siis sekä miellyttävämpää että huolettomampaa. Ja turvallisempaa.
Pääkaupunkiseudulla on noin 1,4 miljoonaa asukasta. Ihan riittävä määrä ihmisiä pitämään Helsingin keskusta vireänä ja kahvilat, ravintolat sekä kivijalkakaupat kannattavina. JOS kaikki asioisivat Helsingin keskustassa kuten asioivat vielä muutama vuosikymmen sitten. Enää eivät asioi, koska keskustassa asioimiselle on vaihtoehto: kauppakeskukset. Miellyttävämmät, turvallisemmat ja parempien kulkuyhteyksien päässä olevat ostospaikat.
Vaikka kauppakeskuksistakaan ei saa ihan kaikkea, kynnys lähteä yhden tavaran vuoksi Helsingin keskustaan on noussut. Muut ostokset kun kuitenkin käydään tekemässä kauppakeskuksessa. Ja miten tietää, mistä Helsingin keskustan kaupasta juuri sitä yhtä tavaraa saa? Vai saako mistään? Tuleeko tehtyä hukkareissu, vaikka kiertäisi kaikki keskustan kaupat läpi? Vuosia sitten olin asioilla (en ostoksilla) Helsingin keskustassa ja ajattelin paluumatkalla ostaa itselleni kesäkengät. Halusin kirkkaanpunaiset ballerinat. Ihan perusväri siis. Kiersin kaikki keskustan tavaratalot sekä isommat ja pienemmät kenkäkaupat. Missään ei ollut kirkkaanpunaisia ballerinoja koossa 36. Käytin 2,5 tuntia aikaa kiertelemiseen ja palasin kotiin ilman kesäkenkiä. Menin nettiin, laitoin Googlen kuvahakuun hakusanaksi "punaiset ballerinat", löysin mieleiseni ja tilasin ne. Jos olisin lähtenyt varta vasten Helsingin keskustaan ostamaan punaisia ballerinoja, olisi tullut tehtyä hukkareissu. 1,5 tuntia matkoihin ja 2,5 tuntia turhaan kiertelyyn. Yhteensä siis 4 tuntia hukkaan heitettyä aikaa.
Olen seurannut jonkin verran Helsingin kunnallispolitiikkaa ja ymmärrän, että Helsingin keskustaa on haluttu kehittää Helsingin keskustassa asuville. Niinhän lähiöitäkin - kauppakeskuksineen - kehitetään lähiöissä asuville. Helsingin keskustassa asuminen edellyttää kohtuullisen paksun lompakon, joten ongelmana ei ole keskustan asukkaiden taloudellinen tilanne. Ongelmana on, ettei edes hyvätuloinen voi syödä, juoda ja shoppailla kymmenien, satojen tai jopa tuhansien ihmisten edestä. Helsingin keskustassa yksinkertaisesti asuu aivan liian vähän ihmisiä, jotta he voisivat pitää keskustan elinvoimasena ja kahvilat, ravintolat ja kivijalkakaupat kannattavina.
Helsingin keskusta kyllä kevään ja kesän tullen taas virkistyy. Myös lähiöistä tullaan erilaisiin tapahtumiin ja nauttimaan ravintoloista ja kahviloista. Mutta ei arkisten ostosreissujen puitteissa vaan ihan varta vasten. Viettämään vapaa- tai lomapäivää. Saatetaan - kun kerran siellä nyt ollaan - piipahtaa kivijalkakaupoissakin. Suomen kesän muutama lämmin kuukausi ei kuitenkaan riitä, kun yrittäjän pitäisi saada toimeentulo koko vuodeksi. Nyt pandemian aikana oma ongelmansa on vielä ollut turistien puuttuminen.
Tällaisia ajatuksia siis tänään vappuaaton aamupäivänä. Kohta tulee Citymarketin tilaus. Sitten koristelemaan kotia serpentiineillä ja ilmapalloilla. Parin tunnin päästä lähden viemään tyttärelleni simaa.
HAUSKAA VAPPUA!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti