Kekri 2022

 Eilen tuli vietettyä kekriä. Jälleen yksin. Olisi ollut mahdollista tarjota kekripäivällinen tänään, mutta eihän se olisi kuitenkaan ollut sama kuin viettää kekriä eilen. Ihan jo siksikin, että kekripäivällisen valmistamisessa on aika iso työ ja sen vuoksi on ihanaa, kun kekriä seuraavan päivän saa vain olla tekemättä mitään eikä ole työpäivä.

Ensin ajattelin, että jätän kekrin kokonaan väliin, mutta en sittenkään halunnut jättää. Kekri on kuitenkin minulle vuoden tärkein juhla. Oma kekri oli helppo järjestää, kun ei ollut aikatauluja eikä tarvinnut miettiä mitään ruokarajoitteita. Pienen määrän tekeminen onnistui myös helposti, vaikka onkin vain tavallinen jääkaappi-pakastinyhdistelmä. 

Laitoin jo perjnatai-iltana puolen kilon palan porsaan kasleria kuivamarinadiin ja jääkaappiin yöksi. Valmistin siitä nyhtöpossun, johon nesteeksi laitoin glögiä. Alkuruuaksi loppukesästä säilömiäni kurkkuja, keltajuuria, raitajuuria ja pikkelssiä sekä Lidlistä ostamiani pikkusipuleita. Lisäksi näkkileipää, sienisalaattia ja katkarapusalaattia. 

Pääruuaksi siis nyhtöpossua, valkosipuliperunoita sekä salaattia. Pitkässä hauduttamisessa glögi karamellisoitui hyvin. 

Jälkiruuaksi tein kerroskiisselin, jossa mehukiisseli kirsikasta ja maitokiisseli täysmaidosta. Tarkoitus oli laittaa kermavaahdon päälle vielä loppukesästä tekemääni rommi-kirskikkahyytelöä, mutta olin hakenut siskoni jääkaapista - missä minulla siis on yksi hylly lainassa omille ruuilleni - vahingossa aroniahillon enkä jaksanut pääruuan jälkeen lähteä enää hakemaan hyytelöä. 

Yleensä käyn kekriyönä koiran kanssa ulkona, mutta onneksi kävin eilen jo ennen päivällistä. Olin nimittän syötyäni jo niin väsynyt, että menin suoraan sänkyyn katsomaan suoratoistokanavia. Eikä tainnut kestää kovin kauaa, kun olin jo unessa. 

Neljän päivän vapaat ovat ohi ja huomenna alkaa taas arki. Tämän päivän saa kuitenkin vain olla ja nauttia hiljaisuudesta.