Kai tämä oli vitsi, HSL?

 Minulla ei ole koskaan ollut autoa. Ei edes ajokorttia. Olen asunut koko elämäni pääkaupunkiseudulla ja julkinen liikenne on toiminut riittävän hyvin. Digitalisaatio on tuonut paljon hyvää. Enää ei tarvitse kantaa bussien aikatalukirjoja käsilaukussa. Ei tarvitse mennä R-kioskille ostamaan matkalippua. Kaikki löytyy netistä. Jopa reittiopas, johon laitat vain lähtöpaikkasi osoitteen sekä määränpääsi osoitteen. Asetuksista voit valita erilaisia vaihtoehtoja kuten "Vältä kävelyä" tai "Vältä vaihtoja". Reittiopas löytää sinulle parhaan mahdollisen reitin haluamillasi hakuehdoilla. 

Helsingin seudun liikennelaitos eli HSL on tehnyt viime vuosina paljon uudistuksia. Pääkaupunkiseudun joukkoliikennettä on pyritty kehittämään. Joukkoliikenteestä on pyritty tekemään sujuvaa. Asukkaiden toivotaan yhä useammin valitsevan joukkoliikenteen henkilöauton sijasta. Minun kohdallani henkilöauto ei ole ollut ennenkään vaihtoehto, mutta viimeisimmät uudistukset, joilla on koitettu tehdä matkantekoa sujuvammaksi, ovat jossain määrin ihmetyttäneet minua. Ymmärrän, ettei täältä Pöhkörinteestä voi olla mitään 5 minuutin välein kulkevaa joukkoliikennettä yhtään mihinkään suuntaan. Kuitenkin tästä on sekä Helsingin että Espoon rajalle enintään 5 kilometriä. Pöhkörinne ei siis ole missään ihan korvessakaan. 

Ennen viimeisintä reittiuudistusta pääsin työpaikkani toimistolle noin 11 kilometrin päähän vain kahdella kulkuneuvolla. Elokuisen uudistuksen jälkeen on käytettävä kolmea kulkuneuvoa. Koska teen etätöitä ja käyn erittäin harvoin toimistolla, tämä ei ole ongelma. Mutta jos olisin lähityössä, hieman ihmettelisin, miten yhden vaihdon sijasta kaksi vaihtoa kannustaisi minua käyttämään joukkoliikennettä. Siis jos minulla olisi myös auto ja ajokortti käytettävissäni.

Tänään menin käymään ystäväni luona. Olen käynyt hänen luonaan ennenkin, mutta koska kaikki linjat on viimeisimmän uudistuksen mukana sekoitettu, oli katsottava taas reittioppaasta. Linja, jota olin tottunut käyttämään aiemmin, on vaihtanut reittiä. Linjasta, johon jouduin vaihtamaan vaihtopysäkillä, en ollut koskaan kuullutkaan. Uusi bussilinja siis. Reittioppaasta katsoin, millä pysäkillä minun pitää vaihtaa bussia. Eräkuja.......Eräkuja.....jokin muisto oppikouluajoilta 1970-luvulta sai pysäkin nimen kuulostamaan tutulta ja Louhelassahan pysäkki siis on. Hyvä juttu, tiesin, missä kohtaa täytyy jäädä bussista pois ja jäädä odottamaan toista bussia. 

Puuhastelin kotona hetken aikaa kaikkea muuta ja sitten mietin, että mikä ihme uuden bussilinjan numero olikaan. Jotta en siis Eräkujan pysäkillä hyppäisi väärään bussiin. Tarkistin reittioppaasta ja samalla katsoin, kuinka pitkään joutuisin odottamaan toista bussia. En meinannut uskoa silmiäni: vaihtoaikaa oli 1 minuutti. Siis YKSI MINUUTTI!! Ei tarvitse kovinkaan ihmeellistä tapahtua, kun myöhästyisin toisesta bussista. Ensimmäinen bussi minuutin myöhässä tai toinen bussi minuutin etuajassa.Hieman alkoi jo huolestuttaa, mutta olin optimistinen. Ajattelin, että  jos kaikki sujuu hyvin, saan kipeiden nivelteni kanssa loikattua bussista ulos niin vikkelästi, että ehdin pysäyttää perässä tulevan toisen bussin. 

Olin lähtöpysäkillä hyvissä ajoin. 10 minuuttia etuajassa. Olin jo ilmoittanut ystävälleni, että vaihtoaikaa on vain 1 minuutti ja jos myöhästyn jatkobussista, laitan hänelle viestiä. Istuin Pöhkörinteessä pysäkillä. Bussi ei tullut reittioppaan ilmoittamaan aikaan. Kului minuutti, kaksi, kolme, neljä ja viisi minuuttia. Ja sitten bussi tuli. Tiesin jo bussiin noustessani, että jos kuski ei paina vimmatusti kaasua, minulla ei ole pienintäkään toivoa ehtia Eräkujan pysäkille ajoissa. 

Bussissa sitten katsoin, kuinka usein uuden bussilinjan busseja kulkee. Eli kuinka kauan joudun odottelemaan Eräkujan pysäkillä seuraavaa bussia. Jos aiemmin 1 minuutin vaihtoaika oli tuntunutkin hieman haastavalta, nyt alaleukani meinasi tipahtaa bussin lattialle. Seuraava bussi tulisi noin 6 tunnin päästä. Kyllä, KUUDEN TUNNIN päästä. Tällaiselle iäkkäämmälle ja jo hieman vaikeasti liikkuvalle HSL:n loistava reittiuudistus siis tarkoitti sitä, että jos vaihto minuutissa ei onnistu, odottelet pysäkillä 6 tuntia seuraavaa bussia. Kai tämä oli vitsi, HSL?

Laitoin ystävälleni nopeasti viestiä ja hän tiesi kertoa, että heille tulee täältä suunnalta toinenkin bussi, mutta minun pitää jäädä jo aikaisemmin bussista pois. Hyppäsin bussista pois, kävelin toiselle pysäkille ja odottelin siellä 15 minuuttia. Ihan kohtuullinen aika, kun toinen vaihtoehto olisi ollut odotella 6 tuntia. Kaivoin uudelleen reittioppaan ja laitoin siihen uudet osoitteet. Reittiopas näytti reitin - myös kävelyreitin pysäkiltä ystäväni kotitalolle - ja olin tyytyväinen. Kerroin ystävälleni pysäkin, jolla reittiopas kehotti minua jäämään pois, ja ystäväni kertoi laittavansa poikansa koiran kanssa päivälenkille minua vastaan. 

Poikaa koirineen ei kuitenkaan näkynyt ja hetken päästä ystäväni poika soittikin ja kysyi, missä olen. Vastasin, että en ole ihan varma, keskellä jotain kerrostaloaluetta. Jäin kuitenkin oikealla pysäkillä pois. Väärä pysäkki! Lyhyin matka ystäväni luokse olisi ollut vasta seuraavalta pysäkiltä. Reittiopas kuitenkin kehotti jäämään jo edellisellä pysäkillä. Palasin takaisin pysäkille, kävelin tien vartta seuraavalle ja ystäväni poika koirineen tulikin jo vastaan.

Oli ihanaa käydä taas ystäväni ja hänen perheensä luona. Istua, rupatella, juoda kahvia, syödä voileipäkakkua ja banaanikakkua. Minulle sekä ystäväni miehelle eli "valtimorepeämäpikkuveljelleni" vielä pienet siivut brandyä kahvin kanssa. Takaisin kotiin sain autokyydin ystäväni veljeltä, jolla oli muutenkin asiaa Pöhkörinteeseen. 

Illalla kävin vielä hakemassa Vakiksesta ruokaa ja odotellessani join lasillisen punaviiniä. Huomenna olisi jälleen kekri. Minulle vuoden tärkein päivä. Tänäkin vuonna yksin. Siitä ehkä lisää huomenna tai sunnuntaina.