Enää kaksi päivää talvea

 Ylihuomenna on helmikuun viimeinen päivä. Talven viimeinen päivä. Ei vielä sään puolesta, mutta kalenterin puolesta kylläkin. Olen ehdottomasti kesäihminen, vaikka en pitkistä hellejaksoista pidäkään. Kevät ja päivien piteneminen vähentää unen tarvettani ja päivisin on virkeämpi. Kesäkuu on kuukausista kaikista paras ja usein olen pitänytkin kesälomani kesäkuussa. Tämän vuoden kesälomaa en ole vielä edes ajatellut. 

Heräsin aamulla ihanaan auringonpaisteeseen. Käytin ensin Stellan aamulenkillä ja vasta sitten laitoin aamiaista. Kahvia, paahtoleipää ja leikkelelautanen. Tikru nappasi koko nipun kinkkuviipaleita ja tiputti ne lattialle, missä Stella odotti itselleen herkkuja. Nauroin mielessäni, että onkohan lemmikeilläni jokin sopimus, jossa kissa heittää kinkut koiralle ja vastineeksi saa pitää kaikki katkaravut. 

Sain kerran Citymarketista kaupanpäällisenä Eränkävijä-juustoa. Se oli jokin vähärasvaisempi versio, mutta mielestäni oikein hyvää. Lähikaupassa ei ole Eränkävijä-juustoa lainkaan, mutta K-Supermarketissa oli täysrasvaisena. Olin tehnyt perjantaille sieltä taas tilauksen, koska kissanhiekkasäkkejä en jaksa kantaa lähikaupasta, ja samaan tilaukseen laitoin Eränkävijä-juustoa. Juuston ystäville voin kyllä suositella tätä!

Eilen illalla tuli valvottua, koska katsoin Uuden Musiikin Kilpailun (UMK 2023). Olin satunnaisesti kuullut pätkiä kilpailuun osallistuvista kappaleista, mutta en kertaakaan niitä kokonaan. Olin yllättynyt, miten hyvin lähes jokainen niistä olisi sopiut edustamaan Suomea kevään Euroviisuihin. Ylivoimaisen voiton saavuttaneesta Käärijän Cha cha cha -kappaleesta en tosin saanut oikein mitään irti, mutta olihan Lordinkin Hard Rock Hallelujah aikoinaan varsin epätavallinen Euroviisuihin. Ja kuinkas sitten kävikään? 

Nautin pitkistä vapaista, kun ei ole kiire minnekään. Ei ole kiire tehdä kotitöitäkään. Sunnuntai ei ole enää maanantain aatto, jolloin kiireellä pitäisi tehdä kaikki, mitä viikonloppuna on tehtävä. Huomenna on silti pestävä pyykkiä ja siivottava. Päivällä tein aurinkoisessa säässä Stellan kanssa pitkän päivälenkin ja kun palasin kotiin, laitoin siskonmakkarakeiton kiehumaan. Oli mukava huomata, että pienestä lähikaupasta löytyy siskonmakkaroitakin. Kaupan valikoima on yllättävän hyvä ollakseen noin pieni K-Market. 

Tikru on selvästi tullut vanhaksi. Kun istun tai menen sängyn päälle katsomaan ohjelmia, se tulee aina syliini tai viereeni. Varsin usein vatsani päälle. Se ei taida kyllästyä koskaan silityksiin ja rapsutuksiin. Kun lopetan Tikrun silittämisen, se kääntää heti katseensa minuun ja jos en välittömästi jatka silittämistä, se kurottaa tassullaan minua kohti. Olisi hienoa, jos Tikru saisi nauttia vielä eläkepäivistänikin, mutta niin pitkää ikää en uskalla toivoa.

Vaikka huomennakin on vapaapäivä, on silti noustava aamulla ajoissa ylös. Mutta voi miten tekisi mieli nyt iltakahvia! Väitetään, että iän myötä kofeiini ei enää haittaisi nukahtamista kuten nuorena, mutta minun kohdallani on juuri päinvastoin. Nuorena saatoin juoda kahvia vielä keskiyölläkin ja silti nukahdin helposti. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän kahvi valvottaa. Tavalliset teetkin sisältävät jonkin verran kofeiinia, mutta löysin jo viime kesänä sopivan iltateen. Teen, joka jopa auttaa nukahtamaan. Pukka Night Time -tee ei ole erityisen hyvän makuinen. Varsinkaan, jos ei käytä sokeria, hunajaa eikä muitakaan makeutusaineita. Mutta kaikkeen tottuu. Ja tätäkin löytyy lähikaupasta. 

Tein vielä iltapalaksi salamipiirakkaa. Salamisuikaleita, kirsikkatomaatteja, sipulia, säilöttyä parikaa, säilykeananasta, mustapippuria, murskattua valkosipulia sekä pinnalle juustoraastetta. Huomenna ei tarvitsekaan laittaa lainkaan ruokaa ja saattaa olla, että ei vielä tiistainakaan. Tiistaina tosin on Kalevalan päivä ja voisihan sitä jollain tavalla juhlistaakin.