Kun lähes puolet elämästään on elänyt kylmän sodan varjossa, ei ole koskaan edes oppinut luottamaan itänaapuriin. Siitä huolimatta en olisi vielä puolitoista vuotta sitten voinut kuvitellakaan kannattavani Natoon liittymistä. Niin kuitenkin kävi. Maailma on muuttunut ja myös mielipiteet muuttuvat. En tiedä, oliko Natoon liittyminen pitkällä tähtäimellä hyvä asia, mutta oikein muutakaan vaihtoehtoa ei ollut.
Seurasin iltapäivällä suoraa lähetystä Brysselistä. Historiallinen hetki, kun Suomesta tuli Naton 31. jäsen. Lähetystä seuratessani juhlistin tapahtumaa pienesti kuohuvalla juomalla sekä punssileivoksella ja makeisilla.
Ja olihan se hieno hetki, kun Maamme laulu alkoi soida ja Suomen lippu nousi salkoon muiden jäsenmaiden lippujen rinnalle. 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti