Tekeminen ei lopu

 Huomenna tulee 2 viikkoa siitä, kun palattiin kotiin. Muutama päivä elettiin ilman juoksevaa vettä keittiössä sekä ilman jääkaappia, pakastinta ja tiskikonetta. Viime viikon maanantaina saatiin tiskipöytä ja juokseva vesi, tiistaina tuli tiskikone, jääkaappi ja pakastin. Pakastinta en ole vieläkään laittanut päälle, koska taloyhtiön ikkunaremontti on vielä edessä ja pakastimen paikka tulee keittiössä olemaan sellainen, että se joudutaan siirtämään pois paikoiltaan ikkunaremontin ajaksi. 

Kun menimme siskolleni evakkoon 8 viikkoa aikaisemmin, Stella putosi heti ensimmäisenä iltana kaksi kertaa portaissa. Oli pakko juosta vielä kotiin hakemaan muutama muovinen räsymatto, jotka laitoin siskollani yläkertaan menevään portaikkoon. Matot eivät pysyneet kovin hyvin paikoillaan vaan niitä joutui käymään siirtämässä useita kertoja evakkomatkan aikana. Lisäksi Tikru keksi, että koiraa voi kiusata makoilemalla portaissa. Stella-parka vinkui ylhäällä tai alhaalla, kun ei uskaltanut tulla portaisiin. 

Pelkäsin, että kurja kokemus jättäisi jälkensä koiraan eikä se kotiin palattuamme enää suostuisi kulkemaan portaissa. Olen aikoinaan nukkunut edellisen koirani vuoksi kaksi vuotta patjalla olohuoneen lattialla, kun vanha koira ei suostunut tulemaan enää yläkertaan. Silloin olin kuitenkin 12 vuotta nuorempi kuin nyt. Ajatuskin siitä, että 8 viikon lattialla nukkumisen jälkeen joutuisin nukkuman kenties vielä vuosia lattialla oli kamala. Tilasinkin sitten portaisiin itseliimautuvat liukuesteet ja kun Stella palasi evakosta kotiin ja oli pitkän houkuttelun jälkeen suostunut tulemaan yläkertaan, se mitä ilmeisimmin oikeasti pitää uusista liukuesteistä. Huono puoli näissä on, että siinä missä aiemmin saattoi vain kostealla pyyhkiä kissan ja koiran karvat rappusilta, nyt rappuset on pakko imuroida. Olen kuitenkin ihan tyytyväinen liukuesteisiin.

Keittiökin siis saatiin vähitellen kuntoon. Siltä osin kuin on välttämätöntä. Päädyin tilaamaan ruokakomeron. Asuin lapsuuteni ja vielä ensimmäiset aikuisvuotenikin asunnoissa, jossa oli kunnollinen ruokakomero. Jostain syystä niitä ei taidettu 1980-luvulla asuntoihin enää laittaa. 

Ruokakomeron ansiosta minulle jää enemmän tilaa astioille muihin kaappeihin. Erityisesti kattilat, paistinpannut ja muut ruuanvalmistusastiat saan taas siististi kaappeihin. Alakaappien vetimet eivät ole samanlaiset kuin yläkaappien, mutta sanoin jo hyvissä ajoin, että ei tarvitsekaan olla. Jos minua joskus alkaa ärsyttää erilaiset vetimet, ostan kaikkiin kaappeihin uudet. Tärkeintä kuitenkin oli, että pääsisimme mahdollisimman pian kotiin. 

Kun putkimies kävi asentamassa tiskipöydän ja vesihanan, hän nauroi kerrottuani, että odotan jo niin kovasti pääseväni tiskaamaan astioita. Tuumasi, että vielä kertaakaan hän ei ole odottanut pääsevänsä tiskaamaan. En minäkään yleensä, mutta aika pienistä asioista ihminen voikaan tulla iloiseksi. Ja lopulta tuli sitten uusi tiskikonekin. 

Olohuoneen huonekaluissa on ollut vaikka minkälaista sekaannusta. Ensin niiden pitäisi tulla ja sitten eivät tulekaan. Toisaalta niillä ei ole kiire, koska ei haittaa, vaikka huonekalut puuttuisivatkin, kun ikkunaremontti tulee. Olohuoneen ruokapöytä on edelleen osina odottamassa kasaamista. En usko, että saan sitä yksin kasattua. Sen sijaan ruokapöydän uudet tuolit sain jo kasattua. 

Sain kasattua myös olohuoneen senkin. Kasaamiseen meni tosin yli 5 tuntia aikaa ja välillä mietin, että vien roskiin koko kalusteen. Mutta sisulla sain kuin sainkin senkin valmiiksi. Tähän on tarkoitus tulla mm lapaset ja pipot sekä kaappiin sellaiset kengät, joita en käytä jatkuvasti. 

Asuntooni tullaan tuulikaapista suoraan olohuoneeseen ja alunperin olin suunnitellut senkin heti tuulikaapin ovan viereen. Siinä minulla oli aiemminkin matala hyllykkö, mutta huonekaluista tyhjennetyssä olohuoneessa tila alkoikin näyttää erilaiselta kuin muistikuvissani. Päätin laittaa senkin keittiöön vievien portaiden viereen ja sehän sopi siihen kuin nakutettu. 

Muutenkin suunnitelmani huonekalujen järjestyksestä meni uusiksi. Tilasin nimittäin olohuoneeseen uuden television ja katsoin vain, että näyttää kivalta ja tarjouskin oli oikein hyvä. Kun paketti toimitettiin kotiovelle, en ollut edes tajunnut, miten ison television olin ostanut! Eihän tuo mahdu ollenkaan sinne, mihin olin sen suunnitellut.

Sohva, nojatuolit, sohvapöydät sekä kukkapöytä saapunevat parin viikon päästä. Olohuoneen matot vasta joskus lokakuun lopussa. Ei niilläkään ole mikään kiire, koska laittaisin ne kuitenkin lattialle vasta sitten, kun ikkunaremontti on tehty. 

Paljon, todella paljon on vielä tekemistä. Onneksi sain sovittua taloyhtiössä sen asukkaan, jolle ikkunaremontti tulisi aivan viimeisenä, että vaihdamme vuoroja. Tälle perheelle on tulossa perheenlisäystä juuri silloin, kun arvio ikkunaremontista osuisi heidän asuntoonsa. Eikä tietenkään ole mukavaa olla vastasyntyneen kanssa asunnossa, jossa koko päivän on ulko-ovi auki ja ikkunat pois paikoiltaan. Kylmä siinä tulee loka-marraskuussa aikuisillekin, saati sitten vastasyntyneelle. 

Tikru on ollut kovin tyytyväinen saadessaan olla jälleen kotona. Ei Tikrua haitannut evakkoreissukaan kovin paljoa, mutta katkarapuja oli siellä tarjolla sen mielestä aivan liian vähän. Nyt sunnuntaina Tikru saikin sitten tuttuun ja kotoisaan tapaa aamiaista sänkyyn. Kylmäsavulohella ja katkaravuilla päällysetty voileipä 

Onneksi teen nyt vuoden loppuun asti vain kolmipäiväistä työviikkoa eli minulla on myös maanantait ja tiistait vapaata. Huomenna täytyy vähän maalailla, samoin perjantaina. Sitten lauantaina täysi hösseli päälle. Vaikka kaikki on vielä sikin sokin ja tekemistä riittää, silti kotona on vaan niin hyvä olla! Kysykää vaikka Tikrulta.