Bayside Marketplace

Uusi aamu, uudet kujeet.  Tänään kävimme Ihopissa aamiaisella ja palvelu oli siellä hieman nopeampaa. Jonottaa kuitenkin sai kuten joka paikassa täällä. Tämän päivän aamiaiseni ei ollut eilistä terveellisempi, mutta en voinut vastustaa kiusausta. Pekonin ja munien lisäksi siis vielä pannukakkuja, mustikkahilloa ja kermavaahtoa.

Aamiaisen jälkeen matka jatkui Miamin keskustaan ja siellä Baysiden ulkoilmaostoskeskukseen. Olin jo Suomesta lähtiessäni ottanut ylös osoitteen Harley Davidsonin kaupasta, jossa myydään myös vauvanvaatteita. Siskoni poika avovaimoineen saa esikoisensa syyskuussa, joten olihan minun haettava tulevalle vauvalle Harley Davidsonin kaupasta jotain. Parkkipaikka löytyi kuin löytyikin pilvenpiirtäjien täyttämästä Miamin keskustasta.

Kiertelimme ostoskeskuksen kauppoja ja sain ostettua sieltä monet tuliaiset. Myös tuliaisia tulevalle sukulaiselle eli Harley Davidsonin huppari, t-paita ja housut.

Ulkoilmaostoskeskuksen lisäksi Baysidessä oli satama, jossa oli juuri sellaisia veneitä, joita on tottunut näkemään televisiosarjoissa. C.S.I Miamin Horatiota ei kuitenkaan näkynyt. Ihastelimme veneitä ja mietin, montako miljoonaa edessämme olleet paatit mahtoivatkaan maksaa.

Baysidessä oli myös Miamin Hard Rock Cafe, jossa oli tietenkin aivan pakko käydä! Joimme lasilliset ja kävin shoppailemassa nuorisolle sekä siskolleni tuliaisia sen myymälästä. Ravintolan seinällä oli mm Michael Jacksonin punainen nahkatakki sekä paljon muuta nähtävää.

Aurinkoa, latinorytmejä ja ostoksia. Olimme jo aikeissa lähteä hotellille, kun päätimmekin käydä laittamassa lisää rahaa parkkimittariin ja palata takaisin rantaan kuuntelemaan musiikkia ja sen jälkeen vielä syömään päivällistä. Ihmiset tanssivat ja nauttivat rennosta elämänmenosta. Päivällisen söimme kuubalaisessa Mambo -ravintolassa ja syömäni ateria oli yksi parhaimmista, mitä olen elämäni aikana syönyt.

Shoppailemaan

Hyvin nukutun yön jälkeen suihkuun ja aamiaiselle hotellin ravintolaan. Palvelu oli hidasta, mutta ystävällistä. Verisuonet itkivät hiljaa, kun lapoin naamaani periamerikkalaista aamiaista eli pekonia ja munia. Ja ah, niin ihanaa karpalomehua!!

Aamiaisen jälkeen lähdimme Dolphin Malliin, jossa shoppaillessa kuluikin koko päivä. Kauppakeskus ei ollut yhtä suuri kuin Orlandon Florida Mall, mutta ihan riittävästi täälläkin oli kauppoja.

Olin ehtinyt unohtaa, miten paljon edullisemmat hinnat Yhdysvalloissa on Suomen hintatasoon verrattuna.  Ostin itselleni mm Nine Westin aurinkolasit sekä Michael Korsin kengät. Nämä ballerinat olisivat vähän asiallisemmat konferenssin iltatilaisuuksiin kuin jalassani olevat kiinantossut tai hotellihuoneessa olevat feikkicrocksit.

Päivä oli lämmin kuten edellinenkin ja shoppailun lomassa oli mukava piipahtaa ulos drinkille. Työkaverini tilasi tietysti alkoholittoman vaihtoehdon, koska hän ajoi. Minä tilasin Miami Vicen, jossa olikin melkoisen rutkasti tummaa rommia. Hyvää se kuitenkin oli.

Lopuksi kävimme vielä Cheesecake Factoryssä syömässä päivällisen ja sen jälkeen lähdimme ajamaan takaisin kohti hotellia.

Työkaverini oli saapunut Miamiin jo paria päivää minua aikaisemmin. Hän oli kertonut minulle Facebookissa luomuruokakaupasta, joka oli aivan hotellimme vieressä. Hän sanoi, että ihastuisin kauppaan varmasti. Ja niinhän siinä kävi, että kun kävimme hakemassa kaupasta iltapalaksi papusipsejä ja tuoretta salsaa hotellin jääkaappiin, olin täysin myyty jo vihannestiskillä!

Kohti aurinkoa

Matka Miamiin on alkanut. Ei ole mitään väliä, paljonko kello on. Aika on menettänyt merkityksensä. Olen juuri nyt jossain Tanskan yläpuolella. Pilvien päällä aurinko paistaa kirkkaasti. Istun ikkunan vieressä ja penkkini kohdalla on hätäpoistumistie. Juuri se tympein paikka istua, koska tavarat täytyy ola ylhäällä lokerossa ja ikkunan vierestä joutuu aina vaivaamaan vierustovereita nousemaan ylös. En ole varma, onko myös seuraavalla lennolla sama tilanne. Jos on, yli 10 tunnin matkasta tulee painajainen.

Tämä on ensimmäinen kerta, kun lennän ilman rauhoittavaa lääkitystä. Olen aika tyytyväinen itseeni, sillä lentopelkoni on varsin voimakas. Helsinki-Vantaan lentokentälläkin join vain kahvia enkä lasillista viiniä, kuten monilla aiemmilla matkoillani.

Viime sunnuntaina potkaisin vahingossa varpaani oven reunaan ja varvas murtui. Jouduin miettimään matkapukeutumiseni uudelleen, koska kengät eivät mahtuneet jalkaan. Käsimatkatavaroihini pakkasin kamalat oranssit feikkicrocksit, joita en toivottavasti tarvitse. Pitkän lennon jälkeen jalat voivat olla niin turvoksissa, että muut kengät eivät mene jalkaan.

Klo 12:30 paikallista aikaa Heathtrow, Lontoo

Lento Lontoon Heathrown kentälle sujui hyvin. Opasteet jatkolennolle olivat erinomaiset. Minulla on ruhtinaallisesti aikaa ja se on hyvä juttu, koska onnistuin sohlaamaan uuden älypuhelimeni PIN-koodin siten, että puhelin ei enää käynnistynyt ilman PUK-koodia. Meinasin jo hätääntyä tajutessani, ettei minulla ole  puhelinta. Tapanani on myös ollut ilmoittaa lapsilleni, että olen saapunut perille. Tai välietapille.  Ilman toimivaa puhelinta se ei onnistunut. Tarvitsin siis PUK-koodini ja se oli saatavilla operaattorin sivuilta.  Minun olisi päästävä nettiin, mutta miten se onnistuisi ilman läppäriä tai älypuhelinta? Harmittelin mielessäni, että olin jättänyt tietokoneeni kotiin. Ensimmäisenä olisi siis löydyttävä kauppa, josta saisin prepaid -liittymän puhelimeeni. Kysyin useammasta kaupasta, kunnes lopulta onnisti. Myyjä ei kuitenkaan ollut varma, toimisiko sim-kortti tässä puhelimessa. Päätin kuitenkin ostaa kortin ja tarvittaessa ostaa vaikka uuden puhelimen. Ilokseni kortti toimi, sain puhelimeni prepaid -liittymän PIN-koodilla auki ja pääsin nettiin. Enää ei tarvinnut kuin muistaa operaattorin koodi, jolla päästä katsomaan PUK-koodi. Ällistyksekseni muistin koodin. Seuraava ongelma oli, ettei minulla ollut kynää. Ja nettiaikaa vain 45 minuuttia. Puolijuoksua pitkin lentokenttää kynäkauppaa etsimässä. Viimein sain oman sim-korttini takaisin, annettua PUK-koodin ja puhelin  oli jälleen toimintakunnossa.

Vaihtoaika lentojen välillä on yli 5 tuntia. Se on aika pitkä aika vain lentoasemalla odottamiseen. Täällä on paljon kauppoja ja ravintoloita, mutta tässä vaiheessa matkaa ei huvita ostella mitään. Kävin äsken syömässä riisiä ja broileria aasialaistyyppisessä ravintolassa.

Nyt sitten vain hengailen ja odottelen.  Ostin lisäaikaa Wi-Fiin ja kirjoittelen Facebookiin. Surffailen netissä ja koitan tappaa aikaa.

Johonkin aikaan jossain 

Jatkolento myöhästyi koneessa olleen teknisen vian vuoksi yli tunnin. Tätä kirjoittaessani olen jo Atlantin yllä ja mietin, miten saan itseni ja matkatavarani kipeällä jalalla nilkuttaen hotelliin, sillä työkaverini ei tulekaan autolla Miamin kentälle vastaan. Miamiin saavuttaessa ja maahantulotarkastuksen jälkeen olen ollut hereillä jo vuorokauden ja varmasti aivan umpiväsynyt.

En saanut tälläkään lennolla käytäväpaikkaa, mutta koneessa on paljon tilaa. Viereeni istunut nuori mies aikoi alkaa nukkumaan ja ehdotin hänelle, että vaihtaisimme paikkaa. Näin teimmekin eikä minun tarvitse häiritä häntä silloin, kun haluan käydä vessassa tai mennä muuten jaloittelemaan.

Pian Lontoosta lähdön jälkeen tarjottiin ruoka, joka oli lentokoneateriaksi varsin maistuva. Parsarisottoa ja perunasalaattia.

 Juuri, kun olin odottanut kahvikupillistani kuin kuuta nousevaa, jouduimme turbulenssiin ja  kahvini oli pitkin tarjotinta.

Kello on jotain. Keskellä Atlanttia. Jalkoja särkee aivan sairaasti. Korkeus 11582 metriä. Matkaa Miamiin vielä 4176 kilometriä. Matka-aikaa jäljellä 5 tuntia ja 43 minuuttia. Väsyttää.

Nyt ollaan jo lähestymässä Bermudan kolmiota. Matka-aikaa silti vielä 4 tuntia ja 30 minuuttia. Nyt voisin maksaa vaikka 20 € kupillisesta kahvia. Silmät eivät tahdo pysyä auki, mutta en osaa nukkuakaan.

Klo 23:15 paikallista aikaa Miami

Voi miten täällä on lämmin! Vielä myöhään illallakin +25 astetta. Olin varautunut jonottamaan maahantulotarkastuksessa tunnin, mutta päästyäni jonon hännille tuli lentokenttävirkailija, joka ohjasi minut diplomaattien tiskille ja koko maahantulotarkastus oli parissa minuutissa ohi. Olin helpottunut ja vielä helpottuneempi, kun matkalaukkunikin tupsahti hihnalle ensimmäisten joukossa. Taksiin ja kohti hotellia!

Työkaverini oli varannut valkoviiniä hotellihuoneen jääkaappiin ja oli ihanaa nostaa turvonneet jalat parvekkeen kaidetta vasten ja nauttia kylmästä viinistä, lämpimästä illasta sekä mukavasta seurasta vielä hetken ennen nukkumaanmenoa.

Matkakuumetta

Jopa on taas aikaa vierähtänyt edellisestä postauksestani. Syitä hiljaiseloon on ollut kaksi: olen ollut saamaton eikä mitään erikoista ole tapahtunut.  Noin kuukausi sitten työkaverini huomasi, että on palaamassa lomaltaan USAsta vain 5 päivää aikaisemmin kuin alamme vuotuinen konferenssi Orlandossa alkaisi. Niinpä hän ehdotti, että lentäisikin New Yorkista Helsingin sijasta Miamiin ja minä tulisin sinne. Olisimme Miamissa muutaman päivän ja ajaisimme sieltä Orlandoon konferenssiin.

Ensin ajattelin, että matka tulee aivan liian lyhyellä varoitusajalla. Ei minulla ollut varattuna lentoja, ei hotellihuoneita. Ei ESTA-hakemustakaan. Ulkoinen olemuskin oli talven jäljiltä nuhjaantunut. Mutta ajatus Floridan auringosta neljän vuoden tauon jälkeen alkoi houkutella yhä enemmän. Lopulta oli lentoliput ostettuna ja hotellihuoneet varattuna. Ehdin saada kampaajaltanikin ajan hiusten leikkausta ja väriä varten.

Uusi matkalaukku, putkikassi, käsilaukku sekä älypuhelin oli hankittava myös. Esihistoriallinen nokialaiseni kun ei toimisi Yhdysvalloissa.

Huomenna lennän siis Lontoon kautta Miamiin. Kotiin palaan New Yorkin kautta 21.3. Nyt nukkumaan, sillä aamulla on lähdettävä klo 05:30 lentokentälle.