Kotiruuasta eineksiin

Istuessani illalla seitsemän jälkeen junassa mietin, millaisia nopeasti valmistuvia ruokia lapsuudenkodissani syötiin. Lapsuuteni ruokamuistoista mieleeni tulivat vain kanaviillokki, kaalikääryleet, lihakeitto, silakkalaatikko, merimiespihvit, tilliliha jne. Mikään niistä ei valmistuisi puolessa tunnissa. Hetken aikaa jo epäilin, että retroruokaviikkoni kaatuu jo heti toisena päivänä omaan mahdottomuuteensa.

Äitini oli kotiäiti siihen asti, kun täytin 12 vuotta. Elettiin siis jo 70-lukua, kun hän palasi takaisin työelämään. Perinteisten kotiruokien valmistamiseen oli aiemmin ollut riittävästi aikaa eikä 60-luvun puolella vielä juurikaan ollut saatavilla edes pakastevihanneksia. Juurekset kuorittiin ja paloiteltiin itse, erilaiset liemikuutiot tekivät vasta tuloaan ja liha oli usein lapaa, etuselkää tai muuta pidemmän haudutusajan vaativaa ruhonosaa. Broilerikin oli "Amerikan herkkua" ja kotona syötiin pitkän kypsennysajan vaativaa kanaa. Myös kylmäsäilytystilat kerrostaloissa olivat nykypäivään verrattuna varsin alkeelliset. Jääkaappi oli pieni ja pakastimen virkaa toimitti jääkaapin pakastelokero. Pakasteita - kuten jäätelöä - saattoi säilyttää pakastelokerossa vain jonkin aikaa.

Ei siis ole oikeastaan ihme, että 70-luvulla kauppoihin alkoi ilmestyä yhä enemmän ja enemmän erilaisia eineksiä ja puolivalmisteita. Kokonaiset pippurit, suola, yrtit ja laakerilehdet vaihtuivat liemikuutioihin. Valmiiksi kuoritut ja paloitellut keittojuurekset sekä pakastekeittojuurekset helpottivat ja nopeuttivat ruuanlaittoa. Viiliä ei tarvinnut enää tehdä ikkunalaudalla itse vaan saattoi ostaa valmiina kaupasta. Vispipuuroa ei tarvinnut vatkata itse vaan puolukka- ja aprikoosipuuroa sai kaupasta muovirasiassa.

Junasta poistuttuani muistin makkarakeiton. Niinpä hain kaupasta makkaraa, palsternakkaa, selleriä, lanttua ja purjoa. Muita tarvikkeita olikin valmiina kotona. Tunti kuitenkin hurahti makkarakeiton valmistukseenkin, sillä juuresten kuoriminen ja paloitteleminen vei oman aikansa. Hyvää kuitenkin tuli ja hymyillen nostelin syödessäni kokonaisia pippureita lautasenreunalle. 

Huomenna on jälleen työpäivä toimistolla ja kotona olen aikaisintaan klo 20. Uusi haaste on siis jo oven takana odottamassa.

 Makkarakeitto

1 pkt Pajuniemen luomusaunamakkaraa
2 porkkanaa
5 isoa perunaa
200g lanttua
150 g palsternakkaa
150 g juuriselleriä
1 iso sipuli
10 cm pala purjoa
1 l vettä
1 dl pakasteherneitä
1 dl silputtua persiljaa
10 kokonaista maustepippuria
1 tl suolaa

Kuori ja paloittele juurekset. Kuori ja silppua sipuli. Huuhtele purjo ja leikkaa renkaiksi. Laita kasvikset, vesi ja mausteet kattilaan. Lisää persiljasilppu. Anna kiehua, kunnes perunat ovat lähes kypsiä.

Kuutioi makkara ja lisää keiton joukkoon. Anna kiehua vielä 5 min. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa.

Keittoruuan kanssa tekee mieli joko leipää tai jälkiruokaa. Päätin tehdä jälkiruuaksi pannukakun, jonka kanssa tarjosin alkusyksystä tekemääni omenahilloa ja kermavaahto.

Pannukakku

5 dl maitoa
3 dl vehnäjauhoja
2 rkl sokeria
1 tl suolaa
2 kananmunaa
2 rkl sulatettua voita tai margariinia

Kaada maito kulhoon. Sekoita joukkoon sokeri, suola ja voi. Riko kananmunat ja vatkaa ne maitoseoksen joukkoon. Lisää jauhot voimakkaasti vatkaten, kunnes seos on tasaista. Anna taikinan turvota noin 30 minuuttia.

Voitele uunivuoka voilla tai margariinilla. Kaada taikina vuokaan ja paista 200 asteessa 30 minuuttia. Tarjoa omenahillon ja kermavaahdon kera.