Yltäkylläisyys

Tänään pitäisi "oikeaoppisesti" olla hernekeitto- ja pannukakkupäivä, mutta työkiireiden vuoksi pannukakkua oli tiistaina ja hernekeittoa on huomenna. Tämän päivän retroruokani oli silakkalaatikko. Ruoka, jota en ole syönyt vuosikymmeniin enkä koskaan aikaisemmin tehnyt itse. Muistikuvani silakkalaatikosta ei saanut aikaiseksi Pavlovin koirakokeen kaltaisia tuloksia, mutta en ollut varma, olenko joskus pitänyt silakkalaatikosta. Jostain syystä silakkalaatikko on poistunut peruskoulujenkin ruokalistalta eivätkä lapsenikaan siten ole joutuneet silakkalaatikkoa syömään. Oli siis aika kokeilla, onko silakkalaatikko hyvää vai ei. Kaupassa mietin silakkalaatikolle lisukkeita ja koska lisukkeenkin oli tarkoitus olla retroa, lehtisalaatit yms jäivät  kaupan hevi-osastolle. Löysin palan luomulanttua ja päätin tehdä lantturaastetta.

60-luvulla lehtisalaatin, kurkun ja tomaatin satokausi alkoi olla loppukesästä armottomasti ohi. Sen jälkeen lisukesalaatin virkaa toimitti kaali eri muodoissaan aina siihen asti, kun kylmää kestävää kaalia oli saatavilla. Sen jälkeen siirryttiin juuresraasteisiin ja kevättalvella etikkasäilykkeisiin. Asuimme tuolloin helsinkiläisessä kerrostalolähiössä ja talossamme jokaista asuntoa kohden oli kylmäkellari. Muistan, miten kylmäkellarissa oli puulaari täynnä hiekan ja mullan sekoitusta. Laarissa säilytettiin perunoita, porkkanoita, punajuuria, lanttuja ja nauriita. Kellarin hyllyillä oli kauniissa rivissä äidin säilömiä maustekurkkuja, vihreitä tomaatteja, punajuuria ja pikkelssejä. Ja tietenkin kotimaisista marjoista ja hedelmistä tehtyjä mehuja ja hilloja.

Kesäisin söimme paljon marjoja ja syksy oli omenoiden aikaa. Vanhemmillani oli tapana matkustaa meidän lasten kanssa joka syksy mummolaan, jossa oli runsaasti omenapuita. Sieltä palasimme kaupunkiin mukanamme monta ämpärillistä omenoita. Kun kotimaisia omenoita ei saanut enää kaupoistakaan, oli aika syödä kalliita ulkomaalaisia hedelmiä. Omenoita oli yleensä saatavilla loppusyksystäkin, mutta joulun alla oli ihanaa, kun kauppoihin alkoi ilmestyä mandariineja. Punaiset ranskalaiset omenat ja kirpeän tuoksuiset mandariinit toivat kotiimme joulun tuntua. "Jaffat tulloo!" oli televisiomainos, jossa mummo kiiti potkukelkalla kohti kauppaa. Appelsiinit todellakin tulivat kauppoihin tammi-helmikuun taitteessa.

Kaupan hevi-osastolla katselin mietteissäni yltäkylläistä valikoimaa ja ajattelin, tarvitsemmeko me todellakin marraskuussa kaikkia niitä kasviksia ja hedelmiä?  Ravitsemuksellisesti pärjäisimme varmasti vähemmälläkin, mutta tunnustan odottavani retroruokaviikkoni päättymistä ja sen myötä herkullisia avocadoja.

Silakkalaatikko... siitä tuli oikein hyvää! Ei jää viimeiseksi kerraksi tämä suomalainen perinneruoka.

Silakkalaatikko

200 g silakkafileitä
1 iso sipuli
100g luomupekonia
noin 700 g perunoita
2 kananmunaa
4 dl maitoa
1 rkl silputtua tuoretta tilliä
1 rkl merisuolaa
voita
valkopippuria

Halkaise silakkafileet pituussuunnassa ja laita ne kulhoon. Sekoita joukkoon merisuola ja sekoita. Anna maustua noin 20 minuuttia.

Kuori ja silppua sipuli. Paloittele pekoni. Kuumenna voi pannulla ja ruskista sipulisilppu sekä pekoni. Kuori ja viipaloi perunat.

Voitele uunivuoka. Huuhtele silakat nopeasti juoksevalla kylmällä vedellä.  Lado vuokaan kerroksittain perunaviipaleita, silakkaviipaleita ja sipuli-pekoniseosta. Laita alimmaiseksi ja ylimmäiseksi kerrokseksi perunaa.  Lisää kerrosten väliin vähän valkopippuria. Lisää ennen viimeistä perunakerrosta tillisilppu.

Sekoita kananmunat ja maito keskenään. Kaada munamaito vuokaan ja paista silakkalaatikkoa 200-asteisessa uunissa 1 h 15 min.