Täytyy myöntää, että ensimmäisen kerran koko 52-vuotisen elämäni aikana olin vähällä unohtaa lomani. Torstaina aloin puhua työkaverilleni asioista, joita voisimme yhdessä katsoa ensi viikolla. Tähän työkaverini totesi, että "sinähän olet ensi viikon lomalla". Vähän aikaa päässäni raksutti ja lopulta muistin, että koska olin lyhentänyt joulun aikaan lomaani viikolla, olin samalla merkinnyt firman kalenteriin itselleni pääsiäisen alusviikon lomaksi. Ja se viikkohan on jo ensi viikko! Floridan reissu ja sen päälle viikon sairasloma olivat aiheuttaneet sen, että tunsin olleeni ihan hiljattain lomalla. Tokihan Floridan reissussa lomaakin oli, mutta tarkalleen ottaen vain kaksi päivää. Ja sairasloma nyt on sairaslomaa eikä varsinaista lomaa.
Aamulla nukuin pitkään, sillä kuopus oli ystävällisesti käyttänyt Stellan aamulenkillä. Herättyäni puoli yhdeksän aikaan keitin kahvia, laitoin aamiaista ja menin olohuoneen sohvalle katsomaan televisiota. Aamuohjelmien jälkeen lähdin koiran kanssa ulos ja sen jälkeen suuntasin Myyrmanniin kauppaan. Ensi viikolla on työhuoneen remontin lisäksi tarkoitus siivota takapihaa ja haluan ottaa Stellan sinne mukaani. Niinpä ostin 5 metrin flexin, jotta koiralla on vähän enemmän liikkumavaraa. Irrallaan en tuota epeliä uskalla pitää, koska siltä katoaa korvat välittömästi, jos on kavereita näkyvissä. Tai jäniksiä.
Citymarketissa oli tarjouksessa tuoreita valkospuleita ja tein yhdestä itselleni valkosipuligratiinin. Kokonainen valkosipuli voideltuun minikokoiseen valurautapataan, lisäksi pilkottua tomaattia sekä tuoretta basilikaa. Hieman pippurisekoitusta, päälle puoli desiä ruokakermaa sekä hieman juustoa. Pata uuniin hautumaan. Kyytipojaksi annos vaati aivan ehdottomasti punaviiniä.
Myyrmannissa silmiini osui Viialan leipomon banaanimunkkeja ja muistoja lapsuudesta tulvi mieleeni. Lapsuudessani ei karkkipäiviä vielä ollut ja muutoinkin makeita herkkuja saatiin hyvin harvoin. Karkkia sai omilla ja kavereiden synttäreillä sekä jouluna ja pääsiäisenä. Makeita leivonnaisiakin vain juhlapyhinä ja kylässä. Kun 60-luku alkoi lähestyä loppuaan, isäni otti tavaksi tuoda saunapäivinä (torstaisin) töistä tullessaan Fazerin konditoriasta jotain hyvää ja monesti banaanileivoksia tai -munkkeja. Mutta miten yhdistää painonpudotus ja banaanimunkki? Tietenkin liikkumalla enemmän!
Munkista ja viinilasillisesta huolimatta olen tänään syönyt huomattavasti vähemmän kuin olisin voinut. Koska tarkoitukseni ei ole olla millään kitudieetillä, laitoin vielä iltapalaksi kasviksia ja juustoa sekä Tannisen chilisen Savustettua valkosipulihilloketta. Lisäksi mansikoita ja vadelmia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti