Päätettiin viime viikolla ystäväni kanssa aloittaa retroruokaviikko. Tarkoituksena valmistaa ruokia, jotka olivat tavallisia omassa lapsuudessa ja teinivuosina. Minulla nuo ajat ovat 1960- ja 1970-luvuilta. Ystävälläni vähän myöhemmin, mutta hänkin haluaa palata lapsuutensa makumuistoihin.
Kun tässä samalla pudottaa painoaan (0,8 kg viikkovauhdilla), olen huomannut, miten paljon lapsuudessani syötiinkään perunaa. Perunaa keitettynä, perunaa muusina, perunaa keitoissa...perunaa, perunaa ja taas perunaa. Mutta sellaista se siihen aikaan oli. Perunaa oli saatavilla, koska sitä kasvatettiin myös Suomessa ja peruna säilyi hyvin syksyn, talven ja kevään. 1960-luvulla helsinkiläisen lähiön kerrostaloissa oli jokaista asuntoa kohti ullakkokomeron lisäksi kylmäkellarikomero. Muistan, että kylmäkellarissa lattiatasolla oli iso puulaatikko, jossa oli multaa. Tai olisiko ollut turvetta, en ole varma. Siellä säilytettiin perunoita.
Aloitin oman retroruokaviikkoni jo lauantaina, ystäväni aloittaa vasta tänään. Lauantaina söin kermaista lohikeittoa. Perunaa, porkkanaa, purjosipulia, lohikuutioita, tilliä, kasvislientä sekä ruohosipulituorejuustoa.
Sunnuntaina oli vuorossa tillilihaa ja uusia perunoita. Tilliliha on monen ikätoverini inhokkiruoka. Varmasti siksi, että kansakoulun tilliliha oli aivan kamalaa: liha oli sitkeää ja täynnä jänteitä. Kun kansakouluikäisillä usein vielä maitohampaat heiluivat, sitkeiden lihapalojen pureskeleminen kesti kauan. Kastikekin tuntui suussa lähinnä limalta. Jotta tillilihasta tulisi hyvää, naudan lapaa tai etuselkää pitää keittää pitkään. Ja siitä on ensin poistettava kaikki inhottavat kalvot. Liemeen laitoin paloiteltua porkkanaa, purjosipulia, kokonaisia maustepippureita, tilliä ja suolaa. Keitin lihaa liemessään noin 3 tuntia. Sen jälkeen nostin lihapalan lautaselle ja siivilöin liemen. Liemen suurustin vehnäjauhoilla, lisäsin sitruunamehua, hieman suolaa sekä tuoretta tilliä. Paloittelin lihan ja lisäsin kastikkeeseen. Annoin kastikkeen kypsyä vielä noin 30 minuuttia. Tillilihan tarjosin uusien perunoiden sekä maustekurkkujen ja punajuurisalaatin kanssa.
Eilen oli vuorossa makkarakupit. Makkarakuppien ideahan on, että luonnonkuoressa oleva noin 1 cm paksuinen makkaraviipale paistetaan pannulla, jolloin makkaran reunat nousevat ylöspäin. Kuppi täytetään herneillä tai esimerkiksi munakokkelilla. Omassa lapsuudenkodissani herneillä. Valitettavasti nykyisin marketeista saatavat tankomakkarat on pakattu muovikuoreen, joka on poistettava ennen paistamista. Makkarakupeistani ei siis tullut kuppeja. Tein lisukkeeksi perunamuusin, jossa tuoretta ruohosipulia ja voita. Läsäksi vielä punakaalisalaattia, jossa myös kurkkua sekä kurpitsapikkelssiä.
Tänään tein kaalilaatikkoa. Ruskistin jauhelihaa, sipulia ja varhaiskaalia pannulla. Maustoin suolalla, valkopippurilla ja siirapilla. Lisäsin sekaan eilen keittämääni riisipuuroa sekä hieman lihalientä. Paistoin uunissa vielä noin 40 minuuttia. Kaalilaatikon kanssa tietenkin puolukoita, jotka makeutin hieman karppisokerilla. Lisäksi muutama viipale kurkkua.
Tänään vielä iltapalaksi mandariiniriisiä. Lapsuudessani tämä herkku tehtiin yleensä appelsiineista (joita sai vain tammi-helmikuusssa), mutta minulla ei ollut nyt appelsiineja. Kaapista löytyi kuitenkin purkki säilykemandariineja, joita oli saatavilla lapsuudessanikin. Eilistä riisipuuroa, vaahdoksi vatkattua kermaa, karppisokeria, vaniljajauhetta sekä säilykemandariinit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti