Retroruokaviikko siis jatkui. Keskiviikkona söin aamiaiseksi vispattua ruispuuroa sekä kahvia. Makeutin ruispuuron karppisokerilla. Vaikka en olekaan mikään puurojen suuri fani, tämä oli yllättävän hyvää. Ja yksinkertaista, kuten lapsuuteni ruuat yleensäkin. Vain vettä, puolukoita ja ruisjauhoja. Keitin puuroa noin tunnun verran. Hyvää tuli.
Lounaaksi kaipasin jotain kevyempää, joten tein kesäkeiton. Yleensä tämä ruoka on herkkuani silloin, kun on saatu kesän ensimmäiset uudet kasvikset. Nyt uutta satoa olivat vain perunat eivätkä nekään kotimaisia. En ole koskaan erityisemmin pitänyt maitopohjaisista keitoista, joten tässäkin keitossa korvasin maidon Koskenlaskija-juustolla.
Päivälliseksi tein vanhan kunnon läskisoosin. Ja miten se tehdään niin, että lapsetkin syövät mielellään ihan ilman syyllistämistä biafralaisilla lapsilla? Seuraavan ohjeen mukaisesti.
Kuumenna paistinpannu kuumaksi. Pilko saksilla 400 g porsaan kylkisiivua pannulle. Induktioliesistä yms en tiedä mitään, mutta tavallisella liedellä pidä levyn lämpö kutosella. Sekoittele välillä, mutta älä liian usein. Tarkoitus kun on, että rasva tirisee erilleen lihapaloista ja jäljelle jäävä liha ruskistuu kauniisti.
Nosta sitten lihapalat pois pannulta. Lisää silputtu pienehkö sipuli, kiepauta lastalla muutaman kerran ja lisää 2-3 rkl vehnäjauhoja sen mukaisesti, paljonko lihoista irtosi rasvaa. Pidä edelleen lieden lämpö kutosella. Sekoittele koko ajan, kunnes seos ruskistuu. Varo polttamasta rasva-jauhosuurusta.
Kun seos on kauniin ruskeaa, lisää joukkoon vettä. Käytä tarvittaessa apuna vispilää, jotta ei jää kokkareita. Lisää maustepippuria ja suolaa. Lisää ruskistetut lihapalat sekä loraus kuohukermaa. Pienennä lieden lämpöä. Anna kypsyä kannen alla noin 30 minuuttia.
Läskisoosin lisukkeeksi keitin perunoita sekä tein hölskykurkkuja eli avomaankurkkuja, joita marinoidaan hetken aikaa liemessä, jossa on väkiviinaetikkaa, sokeria, suolaa ja tuoretta tilliä.
Torstaina eli helatorstaina tein osso buccoa. En osaa sanoa, miten "retroa" tämä ruoka on, mutta omassa lapsuudenkodissani syötiin joskus pyhäpäivinä osso buccoa. Suomessa oli pitkä aika, jolloin naudan potkaa ei saanut oikein mistään. Tarkoitan tavallisia kauppoja. Varmasti kauppahalleista olisi saanutkin, mutta ei Citymarketeista ja vastaavista. Sitten potkakiekkoja alkoikin taas näkyä ensin lihatiskeillä ja sittemmin ihan pakattuna lihanakin. Osso bucon lisukkeeksi tein perunamuusia sekä salaattia.
Eilen olikin retroruokaviikkoni viimeinen päivä. Ja hyvä niin, koska minusta tuntuu, että perunaa tulee jo korvistakin. Mutta kun muistelin lapsuuttani, lähes joka päivä todellakin syötiin perunaa. Eilen siis vielä paistetttuja silakoita, perunamuusia, paistettua sipulia, lanttu-porkkanaraastetta sekä hölskykurkkuja. Silakkafileet leivitin perinteiseen tapaan seoksessa, jossa on ruisjauhoja, suolaa, mustapippuria ja kuivattua ruohosipuli. Ja paistaminen tietenkin voissa. Mielestäni kala - ihan mikä tahansa kala - täytyy paistaa voissa. Erilaisia öljyjä voi käyttää muiden raaka-aineiden paistamiseen, mutta kalan kanssa aina oikeaa voita.
Retroruokaviikko oli hauska, vaikkakin perunantäyteinen. Kuitenkin huomasin, miten paljon aikaa ruuanlaitto lapsuudessani vei. Aika vähän oli ruokia, jotka olisivat valmistuneet alle puolessa tunnissa. Olisin keksinyt vielä lisääkin retroruokia, mutta viikko loppui. Päätin perustaa Facebookiin suljetun ryhmän siskolleni sekä kahdelle ystävälleni. Toinen ystävistäni on hän, jonka kanssa retroruokaviikon aloitimme. Retroviikon jälkeen päätimme lähteä makumatkalle Italiaan. Siitä myöhemmin lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti