Mitähän tekisi elämällään?

Tänään kävi aamupäivällä mielessä, että varmaankin pitäisi jo miettiä kesäloman ajankohtaa. Vasemman polven tekonivelleikkauksesta ei ole vielä neljää kuukauttakaan ja sen vuoksi kesäloma toukokuun viimeisestä viikosta juhannukseen tuntuu tulevan liian nopeasti. Jospa pitäisi lomansa pitkästä aikaa loppukesästä? Vaikka neljä viikkoa elokuussa tai kaksi elokuussa ja kaksi syyskuussa? Haluan kuitenkin neljä viikkoa yhtäjaksoista lomaa.

Ja entä, mitä tekisi lomalla? Siis muuta kuin saattaa ikuisuusprojektini eli työhuoneen remontti loppuun? Pohdin äkkilähdön varaamista jonnekin, mutta minne? Neljä tai viisi yötä jossain Euroopassa. Amsterdam ja Oslo ovat paikkoja, joissa en ole käynyt. Paitsi Amsterdamissa lentokentällä, jossa olen vaihtanut konetta matkalla jonnekin muualle.

Tänä kesänä ajattelin olla itsekäs ja törsätä aiempaa enemmän rahaa omaan mukavuuteeni. Hankkia taas pitkästä aikaa itsellenikin jotain. Ja sitten tuli mieleeni, että mitähn tekisin elämälläni? Monet, monet kerrat olen hätkähtänyt ja yrittänyt muistella, mikä lääkärissä, laboratoriossa, röntgenissä tai muussa terveydenhuollon paikassa käynti on muutaman päivän sisällä tai jo peräti tänään. Kunnes muistan, että ei mikään. Ei ole enää ajanvarauksia tai sovittuja päiviä sinne, tänne ja tuonne. Verenpainelääkeresepti täytyy käydä uusimassa kerran vuodessa, mutta muuten ei ole mitään terveyteen liittyvää muistettavaa. Toistaiseksi ja toivottavasti vielä pitkään.

Kesä ja koko loppuelämä on edessä. Ei tarvitse odotella soittoa tai kirjettä sairaalasta jonohoitajalta. Ei tarvitse olla koko ajan varautunut johonkin toimenpiteeseen. Voin siis alkaa suunnitella tulevaisuutta. En vain yhtään tiedä, mitä toivoisin tai haluaisin. Vuodet Pöhkörinteessä lähes kodin vankina on tehnyt tehtävänsä. Aloittaisikohan jonkun uuden harrastuksen? Opiskelisiko jotain? Kun vuosien univaikeudet ovat menneen talven lumia ja aamulla herää virkeänä sekä aivot kirkkaina, voisi jotain uutta opiskellakin.

Jospa aloittaisinkin nyt yhden projektin, jonka oli ajatellut aloittavani vanhuuseläkkeellä? Nimittäin perehtymisen syvänmerenhautoihin. Etsiä kaiken tiedon, mitä niistä on saatavissa. Jostain syystä nuo maapallon vähiten tutkitut  paikat ovat aina kiehtoneet minua.

Mutta nyt kuitenkin pyykit narulle ja sitten viemään koira iltalenkille. Tänään oli taas pakastimen tyhjennyspäivä ja päivälliseksi broileriwokkia ja nuudeleita. Iltalenkin jälkeen voisin katsoa Netflixiltä Marie Kondosta kertovan elokuvan. Jos saisi vaikka pientä inspiraatiota viikonloppua varten ja saisi raivattua työhuoneesta tarpeettomia tavaroita pois. Olisi helpompi jatkaa kesälomalla remonttiakin.