Joulu 2020

 Tänä vuonna vietimme joulua pienemmällä porukalla. Olin iloinen, kun tyttäreni puolisoineen pystyivät olemaan etätöissä pai viikkoa ennen joulua  ja siten tulla meille jouluksi. Samoin vanhempani viettivät joulua meillä. Joulun alla olin hyvin väsynyt, koska heräilen monta kertaa yössä. En edes tiedä, miksi. Älyrannekkeeni kertoo, että useimpina öinä yöuneni laatu on ollut huonoa.

Väsymyksen vuoksi aloitin jouluvalmistelut oikeastaan vasta maanantaina. Siivosin vain vähän. Joulukinkun ostin valmiiksi viipaloituna, samoin graavilohen, kylmäsavulohen ja lämminsavulohen. Perunalaatikon, lanttulaatikon ja rosollinkin ostin valmiina, mutta porkkanalaatikon tein itse. Riimihärän olin tehnyt jo aiemmin valmiiksi pakastimeen eikä jouluaattona tarvinnut kuin siivuttaa se viipalointikoneella. Riimihärän kanssa tarjosin kermaviilistä ja piparjuuritahnasta sekoitettua kastiketta. Lohille tein itse hovimestarinkastikkeen. Croustadeseista täytin puolet kylmäsavulohi- ja katkaraputäytteellä ja puolet savuporotäytteellä. Täytteet oli helppoa ja nopeaa valmistaa. Jälkiruuan tein valmiista luumumoussesta, johon lisäsin piparkakkumurskaa sekä kinuskikastiketta. 

Pandemian vuoksi Joulupukki ei päässyt tänä vuonna käymään lähisuvun lasten luona, mutta ilahdutti suvun pieniä videopuhelulla. Meillä muilla oli naurussa pitelemistä, kun lapset olivat Joulupukin soitosta niin iloisia. 

Eilen eli joulupäivänä en tehnyt oikeastaan mitään. Paitsi tiskasin aattoillan astiat, kävin koiran kanssa lenkillä, söin jouluruokia ja katsoin Netflixiä sekä Cmorea. Olin suunnitellut tekeväni monta asiaa tänään, mutta laiskotteluksi on mennyt tämäkin päivä. Enkä ole ollut ainoa. 

Olisi pitänyt ottaa joulun ja uuden vuoden välipäivät lomaa, mutta töissä on sen verran kiirettä, että en oikein voi. Toisaalta loma voisi olla parempi keväämmällä, kun on jo valoisampaa. Saisin paremmin jotain aikaankin, kun valoisia tunteja olisi vuorokaudessa enemmän. Tai sitten vain odotan kesälomaani. Eihän siihenkään ole enää kuin 5 kuukautta aikaa. Toivottavasti pystyn aloittamaan kesälomani jo toukokuun viimeisellä viikolla kuten yleensä. Viime kesälomanihan alkoi työkiireiden vuoksi 3 viikkoa tavallista myöhemmin. 

Pandemiatilanne näyttäisi kääntyneen hieman parempaan suuntaan, mutta syynä voi olla joulu ja se, että ihmiset eivät välttämättä ole käyneet yhtä aktiivisesti koronatesteissä kuin aiemmin. 

"Pieni askel ihmiselle, suuri harppaus ihmiskunnalle"

 En nyt tiedä, voinko oikeastaan näinkään sanoa kuten otsikossa kirjoitin. Joulu tulee. Se tulee joka vuosi. Vieläpä samana päivänä joka vuosi. Joskus sataa lunta, useimmiten ei. Mutta mikä tekee joulun? Tekeekö sen lahjat, koristeet  ja jouluvalot? Ainakin minulle tekee. Ja hyvä ruoka sekä yhdessäolo rakkaiden kanssa. 

Vuoden pimein aika on minulle vuosi vuodelta aina vain raskaampaa. En jaksaisi olla hereillä kuin ne muutamat tunnit, jolloin on valoisaa. Älyrannekkeeni kertoo, että nukun jo noin 12 tuntia vuorokaudessa. Yleensä herään monta kertaa yössä, mutta joskus en herää kertaakaan. 

Olen ehdottomasti valon lapsi. Vaikka olenkin syntynyt lokakuussa, olen elossa keväällä ja kesällä, syksyn tullen vaivun ainakin jonkinlaiseen horrokseen. Mieli voi vielä olla mukana, mutta jaloissa ja käsissä on lyijypainot. En vain jaksaisi tätä vuodenaikaa. 

Pandemian vuoksi en ole oikein löytänyt joulutunnelmaakaan. Eikä ulkona pimeässä vesisade auta asiaa lainkaan. Jostain joulu on kuitenkin kaivettava. Tänä koronavuonna eiryisesti sieltä, missä joulu jäisi ehkä kokonaan viettämättä. En ole Joulupukki enkä tonttukaan, mutta jos parilla hiiren klikkauksella saan jollekin perheelle kinkut, laatikot ja rosollit joulupöytään, miksi en tekisi niin? Tai jos yksin asuville saan muutamassa minuutissa jouluksi niin ruuat kuin juomatkin lähiöravintolaan, miksi en tekisi niin? 

Koronajouluna 2020 joulu ei ehkä sittenkään synny lahjoista, koristeista ja jouluvaloista. Ehkä joulu syntyykin omastaan jakamisesta ja hvyästä mielestä. Pienestä askeleesta ihmiselle, mutta suuresta harppauksesta ihmiskunnalle. Pidetäänhän toisistamme huolta? Niistäkin, joita ei ehkä tunneta kovin hyvin?

Etäpikkujoulut

 Torstaina oli työpaikallani etäpikkujoulut. Aiempina vuosina emme ole viettäneet varsinaisia pikkujouluja lainkaan vaan sekä asiakkaiden että yhteistyökumppeneiden glögijuhlan. Pandemian vuoksi glögijuhla jäi tältä vuodelta pois ja päätimme viettää työntekijöiden kesken etäpikkujoulut. Jokainen sai tilata itselleen syötävää ja aluksi olin ajatellut tilaavani taas Taco Bellistä. Päätin kuitenkin tehdä itse pikkujouluruokani. Alkuruuaksi laitoin riimihärkää, jota oli joulua varten jo pakastimessa. Lisäksi avokadosalaattia, punasipulia, punaviiniin säilöttyjä salottisipuleita ja yrttimarinoituja valkosipulinkynsiä. 

Pääruuaksi paistoin vain naudan ulkofilepihvin ja sen kanssa chimichurri-kastiketta sekä ruusukaaleja. Pihvikin oli helppo tehdä etukäteen valmiiksi ja lämmittää vain mikrossa. 

Jälkiruuaksi vielä espresso sekä mutakakkua, kinuskikastiketta, vaniljajäätelöä, kermavaahtoa ja muutama mansikka. 

Pikkujouluissamme ei ollut mitään eritysitä ohjelmaa, mutta juttu luisti silti. Osalla meistä jopa vajaan tunnin pidempään kuin mihin asti pikkujoulujen oli tarkoitus kestää. 

Pandemiatilanne vain jatkuu ja jatkuu. Ja tulee jatkumaankin. Tätä kirjoittaessani kuuntelen eduskunnan täysistuntoa ja aika selvää on, ettei tilanne tule vähään aikaan muuttumaankaan. Ei ainakaan ennen ensi kesää. En yhtään ihmettele ihmisiä, joille on jo iskenyt "koronaväsymys". Paljon puhetta, vähän tekoja. Vaikka viihdynkin varsin hyvin kotona, kieltämättä minuakin on alkanut jo kyllästyttää. Ei tarvitse ajatellakaan museokortin uusimista tai  kulttuuri- ja liikuntaedun ottamista ensi vuodelle.  

Hyvää itsenäisyyspäivää 2020

Ensimmäistä kertaa pandemian alun jälkeen minun ei tarvinnut syödä päivällistä yksin. Vaikka pääkaupunkiseudulle annettu suositus olla tapaamatta muita ihmisiä pienensikin itsenäisyyspäivä päivällisseurueen kokoa, oli ihanaa pitkästä aikaa istua yhteisen pöydän ääreen vanhempieni kanssa.

Viikonloppu meni aivan liian nopeasti. Huomenna on jälleen maanantai ja työpäivä. Vanhempieni lähdettyä käytin vielä koiran iltalenkillä ja nyt voisin mennä jo nukkumaan. Ensi viikolla on työpaikan etäpikkujoulut ja pitää suunnitella vielä pikkujoulujeni menu. On keksittävä jotain, mitä nyt kaapeissa olevista tarvikkeista saa aikaiseksi. Seuraava Citymarketin kotiinkuljetus kun tulee vasta perjantaina ja unohdin koko pikkujoulut. 

Pandemiatilanne on mitä on. Kestää varmasti vielä pitkään ennenkuin ollaan taas heinäkuun lukemissa. 

Joululahjaostoksilla

Päivystysviikko lähenee loppuaan. Seuraava päivystysvuoro onkin sitten vasta ensi vuonna. 

Olin ajatellut antaa kaikille läheisilleni joululahjat vain rahana, mutta tänään muutin mieltäni. Joulun alla on mukavaa paketoida lahjoja. Siitäkin huolimatta, että paketoimistaitoni ovat surkeat. Teen jouluostokseni verkkokaupoista ja Posti toimittaa paketit kotiovelle. Minulla ei ole vielä oikein joulun tunnelmaa, mutta se ei ole mitenkään poikkeuksellista. Onhan vielä marraskuu ja itsenäisyyspäiväkin ennen joulua. Parvekkeelleni laitoin jo jouluvalot. Ja valmistin myös aaton alkupalapöytään riimihärkää. Kuivamausteseokseen laitoin runsaasti merisuolaa, kuivattuja yrttejä (oreganoa, timjamia, basilikaa), pippurirouhetta, kuivarrua valkosipulia sekä kuivattua chiliä. Naudan ulkofilepalaan hieroin mausteseoksen ja annoin olla 2 vuorokautta jääkaapissa maustumassa.

Tämän jälkeen laitoin lihapalan astiaan ja kaadoin päälle niin paljon punaviiniä (noin 2 litraa), että koko liha oli peittynyt viiniin. Annoin lihan olla viinissä jääkaapissa toiset 2 vuorokautta. Sen jälkeen nostin lihapalan viinistä ja laitoin pakastimeen. Jouluna viipaloin lihasta paperinohuita viipaleita.

Osan mausteisesta viinistä laitoin jääpalapusseihin ja pakastimeen. Niitä voi käyttää myöhemmin kastikkeiden ja patojen mausteena. Osan laitoin jauhelihakastikkeeseen. 

Huomenna tulee vielä kerran huoltomiehiä käymään. Jospa nyt saisivat asunnossani lämmitysjärjestelmän automaattisäätimenkin toimimaan. Aamupäivällä Posti toimittaa tilaamani paketin, jossa on 50 kpl FFP3-tason hengityssuojaimia. Eilen iltalenkille lähtiessäni siskoni oli samaan aikaan pihalla viemässä roskia ja teimme iltalenkin yhdessä. Hänkin varoo nyt tavallista enemmän kaikkia tartuntariskejä ja annoin hänelle kasan hengityssuojaimia. Tyttäreni tulee hakemaan niitä itselleen ja puolisolleen viikonloppuna. 

Vagabondassa vaihtuu taas omistaja. Uusi omistaja aloittaa 1.12. En vielä tiedä, kuka tai millainen uusi omistaja on ja ennen kaikkea on vielä suuri mysteeri, millainen tulee olemaan uuden Vagabondan ruokalista. Olisi ollut mukava mennä käymään ravintolan viimeisenä iltana kuten olin silloin, kun edellisen kerran omistaja vaihtui. Nykyisillä uusilla tartuntaluvuilla en kuitenkaan mene. 

En tullut hullua hurskaammaksi

Töiden jälkeen pitkästä aikaa katselin tai oikeammin kuuntelin Yle Areenalta Sosiaali- ja terveysministeriön  tiedotustilaisuuden. Paljon puhetta, mutta ei mitään uutta. Ei oikeastaan mitään, mitä ei olisi kerrottu jo keväälläkin vastaavissa tilaisuuksissa. Jäin miettimään, kuinka moni suomalainen enää katsoo tiedotustilaisuuksia? Varsinkin, kun ne tulevat sellaiseen aikaan päivästä, jolloin ihmiset ovat yleensä töissä tai opiskelemassa? Jaksavatko ihmiset työpäivänsä jälkeen katsoa niitä? Kenelle nämä ovat oikeastaan enää tarkoitettu? Vain medialleko?

Suurin osa kerrotuista asioista oli itsestäänselvyyksiä. "Yksilölajeissa on pienempi riski saada tartunta kuin joukkuelajeissa." Aivanko totta? Enpä olisi osannut arvatakaan! Varsinkaan, kun on maaliskuusta lähtien korostettu turvavälien merkitystä tartuntojen ehkäisyssä. Joulun vieton osalta ei kuulemma pitäisi osallistua suuriin yleisötapahtumiin. Joulukirkkoa lukuunottamatta suuret yleisötilaisuudet eivät ole tainneet kuulua suomalaisten jouluperinteisiin ennen pandemiaakaan. Ohjeistus sukujoulujen viettämiseen oli niin ympäripyöreä ja epämääräinen, että viettipä joulunsa miten tahansa, on noudattanut ohjeistusta. Kunhan ei osallistu suuriin yleisötapahtumiin. 

Tänään alkuillasta tiedotettiin, että pääkaupunkiseutu eli Helsinki, Espoo, Vantaa ja Kauniainen ovat siirtyneet kiihtymisvaiheesta  leviämisvaiheeseen. Ei siis koko Uusimaa vaan ainoastaan pääkaupunkiseutu. Huomenna klo 11 asiasta tiedotetaan lisää. On tulossa uusia rajoituksia. Vai lieneekö kuitenkin vain suosituksia, se selviää huomenna. Alanko jo kuulostaa skeptiseltä?

Hyvä puoli tässä myrskyisässä ja sateisessa marraskuun torstaissa on, että 32 päivän päästä päivä alkaa jälleen pitenemään. Voi alkaa odotta kevättä ja kesää. Sen kunniaksi vähän tapaksia ja lasillinen punaviiniä. 

Huomenna ylittyy 20 000 tartuntaa

Oikeasti minun piti kirjoittaa keskustelukulttuurin muuttumisesta Suomessa. Aiheesta on ollut viime päivinä mediassa. Eilen mietin asiaa paljon, monesta eri näkökulmasta. Vielä illalla  nukkumaan mennessäni minulla oli mielessäni suunnilleen valmis blogikirjoitus, mutta en jaksanut enää nousta tietokoneen ääreen kirjoittamaan. 

Tänään pääni onkin aivan tyhjä aiheesta. Olisipa ollut eilen sanelukone, johon olisin voinut höpistä ajatuksiani. Nyt olisin vain kirjoittanut saneluni puhtaaksi. Vielä parempi olisi puheentunnistussovellus, jolloin teksti olisi syntynyt tietokoneelle reaalikaikaisesti. Nyt minulla ei siis ole mitään sanottavaa koko aiheesta. Ainakaan tällä kertaa.

Pandemiatilanne on mitä on. Uudellamaalla ollaan siirtymässä kiihtymisvaiheesta leviämisvaiheeseen. Toistaiseksi HUS:issa eli Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä ei ole vielä sairaaloissa niin paljon covid-19 -potilaita, että kaikki leviämisvaiheen kriteerit täyttyisivät. Lisäksi jäljittämisen osalta ollaan edelleen ylitetty 50%:n jäljitettävyys, koska monet uudet tartunnat katsotaan tapahtuneen kotona, vaikka ei olekaan tietoa, mistä koronavirus on tullut kotiin. Näin päästään jäljitettävyydessä 60%:iin, vaikka todellisuudessa vain 40% tartuntojen todellisista lähteistä pystytyään selvittämään.