Oikeasti minun piti kirjoittaa keskustelukulttuurin muuttumisesta Suomessa. Aiheesta on ollut viime päivinä mediassa. Eilen mietin asiaa paljon, monesta eri näkökulmasta. Vielä illalla nukkumaan mennessäni minulla oli mielessäni suunnilleen valmis blogikirjoitus, mutta en jaksanut enää nousta tietokoneen ääreen kirjoittamaan.
Tänään pääni onkin aivan tyhjä aiheesta. Olisipa ollut eilen sanelukone, johon olisin voinut höpistä ajatuksiani. Nyt olisin vain kirjoittanut saneluni puhtaaksi. Vielä parempi olisi puheentunnistussovellus, jolloin teksti olisi syntynyt tietokoneelle reaalikaikaisesti. Nyt minulla ei siis ole mitään sanottavaa koko aiheesta. Ainakaan tällä kertaa.
Pandemiatilanne on mitä on. Uudellamaalla ollaan siirtymässä kiihtymisvaiheesta leviämisvaiheeseen. Toistaiseksi HUS:issa eli Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä ei ole vielä sairaaloissa niin paljon covid-19 -potilaita, että kaikki leviämisvaiheen kriteerit täyttyisivät. Lisäksi jäljittämisen osalta ollaan edelleen ylitetty 50%:n jäljitettävyys, koska monet uudet tartunnat katsotaan tapahtuneen kotona, vaikka ei olekaan tietoa, mistä koronavirus on tullut kotiin. Näin päästään jäljitettävyydessä 60%:iin, vaikka todellisuudessa vain 40% tartuntojen todellisista lähteistä pystytyään selvittämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti