Sohva

Suurimmalle osalle suomalaista sohva olohuoneessa on itsestäänselvyys. Minulle ei ole. Olohuoneessani ei ole ollut sohvaa yli 10:een vuoteen. Kaupat ovat pullollaan sohvia, mutta ne  on tehty pitkille ihmisille. En ole halunnut sohvaa, jossa selkänojaan nojatessani jalkani heiluvat ilmassa kuin pikkulapsella. Muutaman kahden hengen sohvan olen nähnyt, mutta ne ovat - jopa minulle - liian lyhyitä. Olen etsinyt sohvaa, joka olisi vähintään 160 cm leveä. Siis sellaista, johon mahtuisin myös makaamaan.

Viikonloppuna surffailin netissä ja koitin etsiä sopivaa sohvaa. Tuloksetta kuten aina ennenkin. Jostain kuitenkin osui silmiini sana "puusohva" ja kun kirjoitin sen Googlen kuvahakuun, eteeni tuli unelmieni sohva. Kolmen istuttava sohva, jonka leveys on 165 cm ja syvyys 55 cm. Joten ei muuta kuin tekemään tarjousta myyjälle.

Tänään sohvani saapui, ystävällinen myyjä hoiti pientä korvausta vastaan sohvan kuljetuksen. Väri on väärä, mutta sen saa korjattua maalilla. Vaikka sohvan kangas onkin hyväkuntoinen, taidan käydä ostamassa uuden kankaan ja päällystää sen myöhemmin.

Eilen kävin tyttäreni kanssa Hengen ja tiedon messuilla. Näitä messuja odotan joka vuosi kuin kuuta nousevaa ja lauantaina mietinkin, menisinkö molempina päivinä: lauantaina yksin ja sunnuntaina tyttäreni kanssa. Messuohjelman luettuani olin pettynyt. Yksikään luento tai miniseminaari ei vaikuttanut kiinnostavalta. Kävimme siis vain sunnuntaina messuilla ja totesimme, että siellä ei ollut mitään uutta. Messujen paras anti olikin laatuaika tyttäreni kanssa sekä herkullinen kasvisruoka.

Lauantaina lähdin messujen sijasta Myyrmäkihalliin kirpputorille. Olin paikalla vasta puolenpäivän aikaan, joten aikaa kiertelyyn oli vain vähän. Etsin lähinnä lisäystä "mummoastioihini" sekä jalkalamppua makuuhuoneeseen. Lamppua en löytänyt, mutta jotain muuta kuitenkin.

Aikani kierreltyäni löysin myyntipöydän, jossa vanhempi naishenkilö myi astioita. Vanha soppakauha kaiverruksineen iski silmääni heti. Siinä oli esine, joka halusi lähteä mukaani eikä minun tarvinnut ostopäätöstä edes miettiä.

Jonkin aikaa kierreltyäni palasin takaisin ja ostin vielä 6 kpl lusikoita sekä kukkakuvioisen kermakon ja sokerikon.

Juuri ennen lähtöäni huomasin erään myyjän pöydällä kahvimyllyn. Mylly vaikutti toimivan ja oli mielestäni söpön näköinen. Pieni ja koristeellinen. Kahvimyllyn hankinnan jälkeen täytyi tietysti käydä ostamassa kaupasta myös kahvipapuja.

Tänään on syntymäpäiväni. 51 vuotta siitä, kun näin päivänvalon  ensimmäisen kerran. Koulujen syysloman vuoksi tarjosin syntymäpäiväkahvit läheisilleni jo perjantaina. Tyttäreni puolisoineen oli ostanut minulle vanhanaikaisen kulhon ja kannun, jotka ovat siis sokerikko ja kermakko, mutta joille keksin muutakin käyttöä. Näen jo silmissäni, miten laitan kulhoon pieniä herkkupaloja sekä kannuun viiniä ja lösähdän sohvalleni lukemaan siskoltani lahjaksi saamaani kirjaa.