Joulumarkkinat

Lauantai alkoi lumitöiden merkeissä. Koska eilen en käynyt lainkaan ulkona, oli koko etupiha lumen peitossa. Olin sopinut lähteväni Myyrmäkeen joulumarkkinoille, mutta ensin piti lapioida tiensä pihasta pois. Luonnollisestikaan - nythän on vasta ... hups... joulukuu  - en ole vielä etsinyt talvisaappaitani eikä kävelykengät umpihangessa tuntunut hyvältä ajatukselta.

Lapioin pihaan kapean kulkuväylän ja päätin jättää enemmät lumityöt kuopukselle. Ennen markkinoille menoa kävin hakemassa Postista pari pakettia ja oli erittäin hyvä, että olin saanut autokyydin. Iso paketti - vaikkei se paljoa painanutkaan - olisi ollut hankala kuljetettava bussissa. Varsinkin, kun markkinoilla hurahdin!

Emme olleet päässeet kuin ensimmäisille kojuille, kun näin jotain aivan  ihanaa: savipatoja. Patoja oli vain muutama jäljellä eikä hintakaan päätä huimannut, joten enää oli vain valinnan vaikeus. Onneksi siskoni miniä oli mukana ja hän toimi makutuomarina. Ostin itselleni ison soikean padan ja kaksi pienempää pyöreää pataa.

Padat ostettuani tajusin, että myös siskoni saattaisi pitää näistä savipadoista. Palasin takaisin myyjän luokse ja ostin vielä yhden ison ja kaksi pientä pyöreää pataa. Nyt oli joululahja siskolleni hankittuna.

Kiersimme sen jälkeen koko markkina-alueen kertaalleen läpi ja tutussa paikassa lähellä rautatien alitse kulkevaa siltaa oli kalamyyjä. Sama myyjä, jolta aina Myyrmäen maalaismarkkinoilta ostan kalaa. Ja niin ostin tälläkin kertaa. Myyjä kertoi olleensa samassa paikassa jo 15:n vuoden ajan ja aikovansa olla jatkossakin. Sovimme, että vielä 45:n vuoden päästäkin hän myy kalaa samassa paikassa, joskin hän olisi silloin jo 103-vuotias ja minä 96. Pitää siis hankkia tulevaisuudessa rollaattori, jossa on kunnollinen kori ostoksia varten!

Iltapäiväksi olin kutsunut lähipiirin poikani syntymäpäiväkahville ja koska viikko oli ollut jälleen kiireinen, päätin ostaa tarjottavat markkinoilta. Kalojen lisäksi mukaani lähti unelmakääretorttu, joulutorttuja sekä sulhaspiirakoita. Lisäksi ostin limpun, jonka laitoin kalojen kanssa joulua varten pakastimeen.

Illalla valmistin vielä retroruokaviikkoni toiseksi viimeisen aterian ja tänään se oli kanaviillokkia. Melko suuritöinen ruoka ja vaikka se hyvää olikin, en ehkä jaksa kovin usein sitä tehdä.

Kanaviillokki

 

1 pakastettu luomukana
1 iso sipuli
2 porkkanaa
pala lanttua
10 cm pätkä purjosipulia
3 laakerinlehteä
8 kokonaista maustepippuria
8 kokonaista valkopippuria
2 tl suolaa
1 dl tuoretta silputtua persiljaa
noin 3 l vettä

Laita kana vuorokaudeksi jääkaappiin sulamaan. Kuori ja paloittele sipuli, porkkanat ja lanttu. Huuhtele ja paloittele purjo. Laita kana sekä muut ainekset isoon kattilaan ja kaada vettä siten, että kana on kokonaan veden alla. Keitä kanaa noin 2 h 15 min. Nosta kana hetkeksi jäähtymään ja irrota sen jälkeen lihat luista. Laita luut takaisin keitinliemeen ja keitä vielä 30 minuuttia. Siivilöi ja jäähdytä liemi. Ylimääräisen liemen voit pakastaa.

Kastike:
300 g keitettyä kanaa
2 rkl vehnäjauhoja
1,5 tl suolaa
1 rkl voita
noin 3 dl kanan keitinlientä
1/4 tl valkopippuria
1/2 tl currya
 3 rkl sitruunamehua
1 dl kermaa
silputtua persiljaa

Sulata voi paksupohjaisessa kattilassa ja sekoita vehnäjauhot joukkoon. Lisää kanan keitinliemi, suola, valkopippuri, curry ja kanapalat. Anna hautua noin 10 minuuttia. Lisää sitruunamehu, kerma ja persilja. Anna kiehua vielä noin 5 minuuttia. Tarjoa riisin ja mustaherukkahyytelön kanssa.