Turhautuminen

Tänään on varsinainen valituspäivä. Kyllästyttää jo odottaminen. Jo yli kolme viikkoa olen asunut olohuoneessa, johon keskelle lattiaa on kannettu sänkyni. Ympärilleni eli pienille pöydille ja sohvalle olen kasannut tavaroita, joita päivän mittaan tarvitsen. Kissat viettävät mielellään aikaansa kanssani, joskin suurimman osan nukkuen.

Ympäristöllä on suuri vaikutus mielialaan. Sotkuinen ympäristö on masentava. Aloitin joulukuussa työhuoneessani suursiivouksen, joka sitten olosuhteiden pakosta jäi kesken. Nyt on melko turhauttavaa viedä sinne papereita yms, koska huone on kuin pommin jäljiltä. Olohuoneessani on joululahjoja, jotka jäivät postittamatta. Postitan, kunhan saan ne pakattua ja pääsen taas postiin. Imuroiminen olisi aika hieno juttu, varsinkin kun kissankarvoja on joka puolella.

Nyt sitä vain siirtelee kevyitä tavaroita paikasta toiseen ja painavammat saavat olla missä ovat. Enpä osannut arvatakaan, miten kovasti jonain päivänä haluaisin siivota!

Toinen turhautumisen aihe on Suomalainen kirjakauppa. Tilasin marraskuussa verkkokaupasta läjän kirjoja, joista vain murto-osa ehti tulla ennen joulua. Ja nyt joulun jälkeen kirjoja tulee yksi kirja kerrallaan. Eilen tuli taas tekstiviesti ja hain kirjan, koska satuin pääsemään siskoni kyydissä Myyrmanniin ja siellä sijaitsevaan postiin. No eikös tänäänkin kännykkä sanonut piip-piip ja taas olisi yksi kirja noudettavissa. Joillekin paketeille olen tilannut kotiinkuljetuksen ja voisihan sitä surauttaa taksilla  mennen tullen postiin, mutta näillä keinoilla alkaa kirjoille tulla ihan kiitettävästi hintaa.

Turhauttaa myös tämä oma nuutunut olemus. Antaisin melkein mitä vain, jos minulla olisi kylpyamme! Olisi ihanaa laittaa kylpyveteen jotain tuoksuvaa öljyä, tuikkukynttilöitä ammeen reunalle, kasvonaamio kasvoille ja lasi kuohuviiniä mukaan. Eipä minulla tosin ole kylpyöljyä eikä kasvonaamiotakaan. Sauna löytyy, mutta koska se on varastokäytössä, saunominen edellyttäisi tavaroiden siirtämistä muualle ja siirtäminen taas kuuluu asioihin, jotka lääkäri on toistaiseksi kieltänyt. Tällä hetkellä olen kyllä hyvin lähellä uhmata lääkärin määräyksiä.

40 päivää on pitkä aika olla pois elämästä, johon on tottunut. Se tekee olon yksinäiseksi ja syrjäytyneeksi. Olisi niin mukavaa pirauttaa ystävälle ja kysyä, lähtisikö hän stadiin kahville tai syömään. Nyt ei kotiinkaan voi kutsua ketään, kun ei tänne olohuoneeseen mahdu ketään. Kuinkahan pitkään tätä vielä kestää?

Ainoa "ilo" tällä hetkellä on laihduttaminen. Juu-uh, laihduttaminen. On sentään jotain tekemistä, kun punnitsee, laskee kaloreita ja pitää tuota ruokapäiväkirjaa. Lounaaksi paistoin kampelaa ja tein bataatti-porkkanasosetta.

Paistettu kampela ja bataatti-porkkanasose

1 kampelafile (noin 80-100 g) ruokailijaa kohti
nokare voita paistamiseen
suolaa, limetin mehua

Sulata voi paistinpannulla ja ruskista kampelafileet voissa noin 2 minuuttia molemmin puolin. Lisää ripaus suolaa paistetulle puolelle. Pursista ennen tarjoilua hieman limetin mehua fileiden päälle.

Bataatti-porkkanasose (2-3:lle hengelle):
280 g bataattia
180 g porkkanaa
70 g sipulia
0,5 tl suolaa
0,5 l vettä

58 kcal/100 g

Kuori ja paloittele kasvikset. Laita ne kattilaan ja lisää vettä niin, että kasvikset juuri ja juuri peittyvät. Keitä noin 20 minuuttia eli kunnes kasvikset ovat kypsiä. Kaada keitinvesi toiseen astiaan. Soseuta kasvikset ja lisää tarpeen mukaan keitinvettä, jos seos on liian paksua. Mausta lopuksi suolalla.

Ranskankermakastike (2-3:lle hengelle):
30 g hopeasipulia
20 g luomumajoneesia
40 g ranskankermaa (12%)
1/4 tl suolaa
1 tl raastettua limetin kuorta
pari kierrosta mustapippuria myllystä

231,1 kcal/100 g

Pilko sipuli pieneksi silpuksi. Sekoita kaikki ainekset keskenään ja anna maun tasaantua jääkaapissa noin 30 minuuttia.