Viikonloppu vetelee viimeisiään ja kirpputorireissua lukuun ottamatta mikään ei mennyt suunnitelmieni mukaan. Perjantaina jouduin tekemään 10-tuntisen työpäivän ja olin sen illan niin väsynyt, että en saanut mitään aikaiseksi. Niinpä ajattelin käyttää lauantain rästissä oleviin kotitöihin ja sunnuntain kirpputorireissuun sekä muutaman työasian hoitamiseen. Erinäisistä syistä jouduin kuitenkin eilen yllättäen ja lyhyellä varoitusajalla lähtemään naapurikaupunkiin koiravahdiksi ja viikonlopun suunnitelmani menivät lähes täysin myttyyn. Nyt on sunnuntai-ilta ja käytännössä kaikki asiat vielä tekemättä. Jopa ne työjutut. Päätä särkee niin että tekisi mieli kirkua eikä rytmihäiriötkään mukavalta tunnu. Mielialaa ei paranna sekään, että maito on käytännössä loppu ja aamulla pitäisi lähteä toimistolle Pasilaan. Aamukahvista ja aamiaisesta on siis turha haaveillakaan, jos en vielä raahaa luitani lähikauppaan. Eikä mitään tietoa, mihin aikaan huomenna on taas kotona. Mutta voi miten tuttua tämä onkaan!!! Niin kovin moni sunnuntai-ilta oli viime vuonna juuri tällainen. Stressikäyrä korkealla jo ennen kuin työviikko on edes alkanut. En viitsi edes mitata verenpainetta, koska tiedän, että tulos ei ole ilahduttava.
Tessun hoitamisessa ei sinällään ole mitään vikaa, päinvastoin. Koska Tessulla oli vedonestovaljaat, se ei päässyt juoksuttamaan minua hihnan päässä vaan kävelyvauhti oli minulle ihan sopiva. Varsinkin eilen oli mukavaa kävellä koiran kanssa ja nauttia aurinkoisesta ja lämpimästä kevätpäivästä. Eikä tämän päivän tihkusateetkaan ulkoilua haitanneet. Teki hyvää ulkoilla ja liikkua.
Tänään olin hyvän ystäväni kanssa Myyrmäkihallin kirpputorilla. Myyjiä ja tavaraa oli paljon, kuten yleensäkin tuossa paikassa.
Löysin minä muutaman uuden bloginkin, mutta niistä lisää jonain toisena päivänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti