Siinä siis istuin ja odotin, kunnes tuli kutsu vastaanotolle. Lääkärillä ei kuitenkaan ollut "mitäs minä sanoin" -asennetta vaan oli todella ystävällinen ja lähinnä hämmästeli, että olen ylipäätään vielä elossa. Kyseli tapahtuneesta ja kerroin sen, minkä osasin kertoa sekä annoin valokopion epikriisistä. Sen verran taisin jännittää tilannetta, että verenpaineet napsahtivat taas kivamukaviin lukemiin. Ja meikäläisellä korvat entistä enemmän luimussa.
Käytiin sitten läpi niitä tekijöitä, joiden vuoksi kävi niin kuin kävi. Ja mitä muutoksia on nyt tämän vuoden 2013 aikana tapahtunut. Kolesterolilääkitystä lääkäri ei vielä edes ehdottanut. Minulla on kuitenkin vielä pari vuotta sitten ollut erinomaiset kolesteroliarvot. Jotain vain tapahtui viimeisen vuoden aikana ja se ei ollut mitään hyvää. Minulla on epäilykseni asiasta.
En siis saanut tukkapöllyä lääkäriltä, mutta sain uudet ohjeet syömisiin. Töistä tullessani kurvasin Citymarketin kautta ja hain - osittain pitkin hampain - lisäainepitoistakin sapuskaa. Mutta näitä nyt kokeilen.
Korvissa kaikuu vielä lääkärin sanat siitä, miten elintavoillani voin vaikuttaa siihen, präksähtääkö minulta tulevaisuudessa vielä jokin muu valtimo vai jäikö tämä joulukuinen ainoaksi kerraksi. Motivaatio ainakin on korkealla enkä välittäisi kokea vastaavaa toiste. Onneksi ruokavaliota ei tarvitsekaan muuttaa ihan niin suppeaksi kuin mitä pelkäsin. Kukkaron päälle tämä tosin tulee käymään.
Kuopus oli napsinut järjestelmäkamerallani kuvia kissoista. Tämä kuva Lunasta on mielestäni hellyttävä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti