Tänään on pilvinen päivä ja istuin bussipysäkillä. Yhtäkkiä tuo järjetön lause putkahti tajuntaani kuin salama kirkkaalta taivaalta. "Kala ilman polkupyörää on kuin pilvinen päivä, jonka juurella asunto." Katselin vaivihkaa ympärilleni ja huokaisin helpotuksesta, etten ollut sanonut sitä ääneen. Tai ainakaan kukaan ei tuijottanut.
On mielenkiintoista huomata, miten monessa asiassa on alkanut muistuttamaan vanhempiaan. Ja niin kuin sitä nuorena vannoi, etten ikinä. Vihasin lapsena ja teininä lauseita "katsotaan joku toinen kerta" ja "kipasepas nuoremmakses". Ensimmäinenhän on pehmennetty versio tylylle "ei käy" ja toinen "sinun pitäisi tehdä puolestani yksi rasittava homma". Kaikista hyvistä päätöksistäni huolimatta lapseni ovat valitettavasti kuulleet suustani nuo edellä mainitut lauseet. Eivätkä edes kerran tai kaksi vaan useammin. Ehkä se on geeneissä ja aikanaan hekin toistavat samoja ärsyttäviä lauseita omille lapsilleen? Jos elän niin kauan, saatan jopa kuulla sen....
Myös ulkoisesti alkaa muistuttamaan vanhempiaan. Kun katson peiliin, minulla on äitini vartalo ja isäni pää. Tai ainakin isäni posket. Jos olisin hamsteri, voisin olla ylpeä poskistani... aika monen vuoden pähkinät saisi näihin pusseihin varastoitua. "Joka kuuseen kurkottaa, sen katajaisen pöydän päässä istuu ikuinen kurjuus ja nälkä." Ei taas!!!
Nukahdin eilen illalla jo ennen kymmentä, joten tämä päivä alkoi hyvin nukutun yön jälkeen jo varhain. Aamiaiseksi söin luomusuolalihalla päällystettyä ruisleipää, lisäksi kahvia, veriappelsiinimehua sekä cantaloupemelonia, luumuja ja vadelmia.
Aamupäivällä lähdin käymään Myyrmannissa, jossa oli jokin luonnonsuojelutapahtuma. Jostain syystä tunnen syvää sympatiaa pingviinejä kohtaan. Ehkä minulla on hyvin samanlainen kävelytyyli kuin pingviineillä ja onhan tuossa ulkoisessa olemuksessa muutakin samankaltaisuutta.
Koska minulla ei ollut kiire minnekään, kävin Pelastusarmeijan kirpputorilla sekä kiinalaisessa ravintolassa syömässä. Kiertelin kauppoja ja lopuksi Citymarketiin ostamaan kissanhiekkaa ja marjoja. Bussin saapumiseen oli vielä sen verran aikaa, että hain Arnoldsista kisakatsomoa varten donitseja.
En ole mikään jääkiekkofani, mutta tämä peli on nyt pakko katsoa. Ja mahdollisesti huominenkin, jos esi-isien henget ovat tänään suopeita ja antavat pojilleen sen tarvittavan sisun. Nitrot taskuun, nysse alkaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti