Kevään merkki

Voi miten kaipaankaan lomaa!!!! Siis oikeaa loma-lomaa eikä sairaslomaa. Edellinen lomani päättyi 8 kuukautta sitten. Sairaslomaa tosin oli joulukuussa umpilisäkkeen puhkeamisen vuoksi, mutta ei sitä voi laskea lomaksi. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän pimeä vuodenaika ottaa koville. Tänä vuonna ehkä erityisesti sen vuoksi, että on todellakin ollut koko ajan pimeää. Satanut vettä tai räntää, ei juurikaan aurinkoa eikä maiseman valkoiseksi tekevästä lumesta tietoakaan. Voisin nukkua talviunta lokakuun alusta maaliskuun loppuun. Ehkä olenkin ollut edellisessä elämässäni karhu?

Kuitenkin - joka vuosi - jostain se tulee. Nimittäin kevään merkki. Ensin sen tuntee mielessään ja hitaasti, mutta varmasti, myös kehossaan. Aivot alkavat tuottaa pieniä impulsseja. Ensin harvakseltaan, mutta tahti kiihtyy. Syke nousee, verenkierto elpyy ja mieli virkistyy. Eikä huomaakaan, kun päässä on jo sata uutta ideaa. Kaikkea, mitä voisi ryhtyä tekemään. Kun vaan olisi edes vähän enemmän aikaa kuin vain viikonloput, joihin varsin usein kasaantuu kaikki sosiaalinen kanssakäyminenkin. Olisipa lomaa!

Vielä pitäisi jaksaa hieman yli 3 kuukautta. Sitten alkaa 4 viikon kesäloma. 11 kuukautta ilman lomaa tuntuu todella pitkältä. Siltikin, että on ollut arkivapaita ja sairasloma umpilisäkkeen vuoksi.

Huomenna tulee taas Citymarketista kotiinkuljetuksella ostokseni. Jääkaapissani on vielä huomiseksi tarvikkeet liharuokaa varten, mutta seuraava viikko mennään - lähestyvän kevään kunniaksi - lakto-ovo-vegetaristisesti. Kissani Tikru ei tule pitämään tulevasta ruokaviikosta, mutta lohdutukseksi tilasin kissalle pussillisen katkarapuja Ehkä saan viikon päästä anteeksi. Tai sitten en.

Nyt iltapuuhiin ja nukkumaan. Vielä kaksi päivää päivystysviikkoa ja sen jälkeen on viikonloppu. Toistaiseksi ilman mitään sovittua. Koputan puuta, ettei viikonlopuksi iske sen paremmin korona-virus kuin laiskamatokaan.