Nimittäin vanhuuseläkkeeseeni. Siis siihen ensimmäiseen päivään, jolloin on mahdollisuus jäädä eläkkeelle. Olin aina ajatellut, että jäisin pois työelämästä vasta sitten, kun eläkkeeni olisi suurimmillaan. Vanhempanikin tekivät töitä yli 80-vuotiaiksi asti. Viimeisen vuoden aikana olen kuitenkin huomannut, että kaksi vapaapäivää viikossa on minulle liian vähän. Varsinkin sen jälkeen, kun sytostaattihoidot alkoivat. Kun pistän lääkkeen perjantaina illalla, ainakin osa lauantaista menee lääkkeen sivuvaikutusten parissa.
Isosiskoni tekee nelipäiväistä työviikkoa eli hänellä on myös perjantait vapaata. Tämä olisi minullekin teoriassa mahdollista, mutta ei ehkä käytännössä. En halua sellaistakaan "vapaapäivää", jossa kuitenkin - ainakin välillä - joutuisi osallistumaan työpalavereihin. Kun kuopukseni meni kouluun, tein lyhennettyä työpäivää. Työaikani oli virallisesti klo 8-14, mutta hyvin usein työt eivät loppuneetkaan klo 14 vaan oli jatkettava vielä senkin jälkeen. Kun työaikani aiemminoli klo 6-16, kukaan ei soittanut ennen kahdeksaa eikä klo 16 jälkeen. Iltapäivisin klo 14-16 välillä puhelin kuitenkin soi tai oli asioita, jotka piti tuohon kellonaikaan kuitenkin hoitaa. En kokenut, että lyhennetty työaika olisi vastannut tarkoitustaan, koska en voinut etukäteen tietää, moneltako lopulta pääsen lähtemään kotiin.
Sytostaattihoidon alussa pistin läääkkeen torstaisin. Ajattelin, että selviän kyllä perjantaisin työpäivästä, koska edessä oli kuitenkin viikonloppu. Hoidon alussa sivuvaikutukset olivat kuitenkin voimakkaimmat eikä perjantaisin työnteko oikein onnistunut, jos oli välillä juostava oksentamassa. Päätin siis vaihtaa pistospäivän perjantaiksi ja kärsiä sivuvaikutuksista lauantaisin aamupäivällä.
Viime viikolla koodasin nopeasti itselleni yksinkertaisen laskurin, joka laskee työpäivät, lauantait ja sunnuntait sekä arkipyhäpäivät eläkkeelle jäämiseeni asti. Työpäiviä laskiessani en ottanut huomioon vuosilomiani, koska en osaa vielä sanoa, miten paljon ja milloin pidän lomaa. Yrityksen osakkaana lomani ovat olleet palkattomia eikä lomapäivien määrää ole rajoitettu mitenkään. Kunhan työt on tehty, voi lomaillakin. Joskus lomallakin joutuu osallistumaan palavereihin tai muuten tekemään kiireellisä töitä, mutta pääsäntöisesti lomien pitämistä ei ole mitenkään säädelty.
Vaikka taloudellinen tilanteeni onkin nyt varsin hyvä eikä mistään ole pulaa eikä puutetta, teen silti vuosibudjetin. Tavallisin budjetintekopäivä on ollut joulun jälkeen tapaninpäivänä, koska silloin ei ole oikein muutakaan tekemistä. Kun kauan sitten muutin lapsuudenkodistani pois, minulla oli budjetti sinikantisessa ruutuvihossa, johon tein lyijykynällä merkinnät. Tulot pyöristin alakanttiin ja menot yläkanttiin. Muutin budjettiani heti, kun oli tiedossa, että joko tuloni tai menoni muuttuvat. Nyt jo pitkään olen tehnyt budjetin Excel-taulukkoon. Vuosibudjetistani pystyn myös arvioimaan, onko tarpeellista säästää jotain yksittäistä kuukautta varten hyvissä ajoissa enemmän.
Rahamimmiksi -blogin inspiroimana ajattelin jossain vaiheessa kokeilla ruokakuluissa säästämistä. Olen jo nyt jonkin aikaa suunnitellut viikon ruokalistani etukäteen. Ennen keittiöremonttia minulla oli iso jääkaappi ja iso pakastin jääkaappi-pakastin -yhdistelmän lisäksi. Oli helppoa tilata kerran viikossa Citymarketista elintarvikkeita ja viikon aikana tehdä ruokaa sen mukaan, mitä milloinkin sattui tekemään mieli. Isossa jääkaapissa olivat avaamattomat pakkaukset ja pienessä avatut. Kun kaikkea oli riittävästi, oli helppoa tehdä mitä vaan.
Remontin jälkeen minulla on enää jääkaappi-pakastin -yhdistelmä. En voi ostaa viikon elintarvikkeita kerralla, koska jääkaappiin ei yksinkertaisesti mahdu. Sen vuoksi teen ostokseni kaksi kertaa viikossa: toimitus maanantaisin ja perjantaisin. Ja nyt en voikaan tilata vähän mitä sattuu vaan on mietittävä, mitä jääkaappiin mahtuu. Koska meitä on vain kaksi aikuista ja pakkauskoot usein isoja perhepakkauksia, on elintarvikkeet käytettävä järkevällä tavalla. Vajaat pakkaukset on käytettävä loppuun nopeasti, jotta saa jääkaappiin uutta tilalle.
Nuorena ajattelin, että olen tyytyväinen rahatilanteeseeni, kun ruokakaupassa ei tarvitse katsoa hintoja. Tämä tilanne on minulla ollut jo kauan. Oikeastaan siitä lähtien, kun vaihdoin hoitoalalta it-alalle. Voin helposti tinkiä kaikesta muusta, mutta en ruuasta. Paitsi että "nuukailukin" on joskus ihan hauskaa. Hauskaa siksi, että se on silloin vapaaehtoista eikä samanlaista pakon sanelemaa kuin esimerkiksi joskus opiskeluaikoina.
Voisinkin oikeastaan aloittaa "nuukailun" ensi maanantaina. Seuraavat juhlatkin ovat vasta itsenäisyyspäivänä. Ruokamenoissa säästämisestä minulle tulee ensimmäisenä mieleen lapsuuteni 1960-luvulla. Vaikka lapsuudenkodissani syötiin silloinkin aika hyvin, ruoka oli kuitenkin yksinkertaista ja raaka-aineet edullisia. Erityisesti kasviksia syötiin satokauden mukaisesti. Isossa helsinkiläisessä kerrostalossa oli jokaisella asukkaalla kylmäkellari, jossa säilytettiin juureksia, mehuja, hilloja ja erilaisia vihannes- ja juuressäilykkeitä. Säilöminen oli minulle mahdollista vielä silloin, kun oli iso jääkaappi. Mutta nyt se ei ole enää vaihtoehto, koska en voi täyttää pientä jääkaappiani mehuilla, hilloilla ja vihannes- ja juuressäilykkeillä.
Marraskuussa 2012 aloitin retroruokaviikon ja siitä tein päivityksiäkin blogiini. Tuolloin en kuitenkaan laskenut aterioille tai ostoksilelni hintaa, mutta paluu lapsuuteen tulee varmasti olemaan osa ensi viikon "nuukailuviikkoani".
Tänään sain maalattua keittiön kattoa ja seinää vielä kerran. Maali, jota käytän, on todella huonoa. Ei peitä kunnolla ja vaikka olen maalannut jo kolme kerrosta, edelleen kuultaa keltainen väri läpi. Vielä on siis maalattava muutaman kerran. Kävin myös varaamassa vanhemmille ajat kolmanteen koronarokotukseen.
Lounaaksi tein tänään kasvissosekeiton ja päivälliseksi uunimakkaraa, ristikkoperunoita ja kaalista, porkkanasta ja päärynästä tehtyä salaattia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti