Kaikella on aikansa..joulullakin

 Huomenna olisi taas paluu arkeen. Pidin viime perjantain lomapäivänä, vaikka olinkin sopinut siskoni kanssa tavallista pienemmästä osallistumisestani sukujouluun. Hoidin lähinnä vain kalat joulupöytään. Kävin viime viikolla verikokeissa ja suurin osa arvoista oli ihan hyviä. Lääkäri jopa sanoi, että puolen vuoden päästä katsotaan, jospa pääsisin jo eroon sytostaateista. Olisi aika hieno homma, jos pääsisin. Puhuttiin myös siitä, että koska minulla on nivelreuman lisäksi myös moninivelrikko, en yksinkertaisesti pysty nivelkivuistani sanomaan, johtuuko kipu nivelreumasta vai nivelrikosta. Olkanivelten ja lonkkanivelten osalta olen kuitenkin 99% varma, että kipujen syynä on nivelrikko eikä nivelreuma. Miksi nivelrikko sitten olisi parempi? Jos voin lopettaa sytostaatit, voin taas alkaa käyttää kipuihini sitä ainoaa tulehduskipulääkettä, jota voin käyttää ja joka myös tehoaa. Yhdessä sytostaattien kanssa en voi sitä käyttää, koska näiden kahden lääkkeen yhteisvaikutuksesta maksa-arvoni nousevat. Opiaatteja en edes halua käyttää niin kauan, kun olen työelämässä. Pistävät pään ihan sekaisin. Enkä kyllä haluaisi käyttää niitä eläkkeelläkään, johon on muuten enää  903 työpäivää, 375 lauantaita ja sunnuntaita ja 37 arkipyhäpäivää.

Kaunis postikorttimainen joulu muuttui sitten jäiseksi ja liukkaaksi jouluksi. Onneksi sentään kaikki lumet eivät ehtieet sulaa. Pihalle oli taas vedettävä "saharallnien" hiekkaa. 

Ja kun tuosta vielä hieman lisää lumet suli, niin hetken aikaa ei tiennyt, laittaako nastat jalkaan vai tavalliset talvikengät. 

Otin siis perjantain vapaaksi. Laitoin sytostaatit poikkeuksellisesti jo torstai-iltana ja perjantai meni lepäillessä, kunnes iltapäivällä tuli Citymarketin toimitus. Onneksi kaikki, mitä tilasin, tuli kuormassa. Muutama tuote oli vaihtunut toiseen vastaavaan, mutta ei haitannut. Pääasia oli, ettei tarvinnut enää lähteä kauppaan. Ja Tikrullakin oli mukavaa, kun oli pahvilaatikoita. 

Olisin mielelläni tehnyt jo paljon jouluvalmisteluita aatonaattona, mutta en voinut. Oikeasti tekisi mieleni heittää jääkaappi-pakastinyhdistelmäni pois ja hankkia uudestaan iso jääkaappi ja iso pakastin. Juhlien järjestäminen on turhauttavaa, kun kylmäsäilytystilaa ei yksinkertaisesti ole. Nimittän loppuviikosta tuli jo pakkaset eikä parvekkeellekaan voinut enää laittaa ruokia. Normaaliarjessa tuo kylmälaite vielä menee, mutta jos pitäisi kokkailla edes osa 13 hengen jouluun, niin hankalaksi menee. Varsinkin, kun kalat ovat herkempiä kylmäketjun katkeamiselle kuin kasvikset ja lihat. 

Olen viime aikoina stressannut aika paljon ja sen - ja kipujen - vuoksi verenpaineet on taas koholla. Nyt pitää taas seurata pari viikkoa paineita. Alapaine vielä kohtuullisen hyvä, mutta yläpaineet taas turhan korkealla. Korkea verenpaine on yksi syy siihen, miksi olen hyvin väsynyt ja päätäni särkee usein. Aika usein minusta tuntuu täsmälleen samalta kuin syksyllä ja loppuvuodesta 2012.

Elämä kuitenkin on mitä on. Stellan kanssa on ihana ulkoilla ja minulle mielenrauhaa tuo, kun kävelen Stellan kanssa lammen rannalle. 

Tämä joulu ja joulunalusaika ovat olleet minulle taas tärkeämpiä kuin monet aikaisemmat. Päivälleen 10 vuotta olin päivittänyt Facebookiin, että olen elossa. Ja kommenteissani vielä iloinnut, että vain yksi letku enää ja olin saanut käydä jopa vessassa. 

Jouluaatto ei sitten kuitenkaan mennyt ihan niinkuin piti. Yksi perhe influenssassa ja toinen flunssassa. Meitä oli jouluna siis vain 7, vaikka normaalisti olisi ollut 13. Sairastumisille ei voi mitään, varsinkaan vuodenaikana, jolloin kaikki virukset leviää. 

Kun nuorempi sukupolvi lähti viemään meiltä tarjottimia pihan poikki, Stella alkoi vinkua. Ja kun Stella näki, että Mammakin laittaa Icebugit jalkaan ja takin päälle - mutta ei Stellalle valjaita - vinkuminen muuttui sydäntäsärkeväksi. Enhän minä raaskinut jättää Stellaa kissan kanssa kahdestaan kotiin. Varsinkin, kun tiesin, että siskoni luona on siskonttyttäreni Eddie ja alunperin piti tulla myös Mangokin. Laiton Stellan valjaisiin, otin lahjakassin mukaan, kiersin vastapäisen talon (jotta Stella saa käytyä pissalla) ja menin koiran kanssa soittamaan siskoni ovikelloa. Huonolla kännykän kameralla huonoja kuvia, mutta ei voi mitään. 

Joulupöydässä oli kaikenlaista, vaikka tänä vuonna ei nk lähtenytkään lapasesta. Tuolla tarkoitan sitä, että vaikka siskoni kanssa aina sovimme, mitä kumpikin joulupöytään tuo, joka vuosi kumpikin laittaa joulupöytää enemmänkin kuin oli sovittu. 

Alkuruoka:
- katkaravuilla ja sitruunamajoneesilla koristeltuja kananmunapuolikkaita
- keitetyt perunat
- joululimppu ja voi
- silliä
- marioidut punasipulit
- säilöttyjä keltajuuria
- säilöttyjä raitajuuria
- graavi lohi ja hovimestarinkastike
- sienisalaatti
- haudutettu punakaali
- maksapasteija
- rosolli
- mustaherukkahyytelö, karpalohyytelö ja pihlajamarjahyytelö
- paria lajia sinappeja
- vihersalaatti
- kasistäytteiset rieskarullat
- kasvistäytteiset hapankorppurullat
- riimihärkä ja piparjuurella maustettu kermaviilikastike
- savukalkkuna
- savupororullat

Pääruoka:

- joulukinkku

- perunalaatikko
- porkkanalaatikko
- lanttulaatikko

- kinkun kastike
Jälkiruoka:

- luumukiisseli kermavaahdolla + pähkiärouhe

- sinihomejuustolla ja vadelmahillolla täytetyt piparkakkukupit

- suklaa-karpalo-suolainen kinuski -konvehdit

Tein jouluksi myös uunilohta, mutta kun "lihaton" ei saapunutkaan sairauden vuoksi joulua viettämään,jätin sen joulupöydästämme pois. 

Joulupäivä menikin sitten ihan vain laiskotellessa ja syödessä. Muistan omasta lapsuudestani, että joulupäivä sekä pitkäperjantai olivat vuoden ainoat päivät, jolloin yksityisyrittäjänä työskennellyt isäni ei ollut lainkaan töissä. Kaikkina muina päivinä isä teki ainakin muutaman tunnin töitä. Joten minullakin eilinen meni - koiran ulkoilutuksia lukuunottamatta - lähinnä netissä surffailuun, sängyssä makoiluun ja  jääkaapilla käymiseen. Kotiin olin varannut tavallisen rosollin sijasta "raakarosollia". Sivusilmällä näin viime viikolla televisiossa ohjelman, jossa punajuuret, porkkanat yms raastettiin sellaisenaan sekaisin ja niistä tehtiin rosolli. Äsken juuri tajusin, että omasta raakarosollistani unohdin omenan! Pitää keksiä viikolla jotain ruokaa omenoista. 

Hyvältä ystävältäni sain hänen itse tekemänsä rommi-rusinakakun ja tätä kakkua maisteltiin yhdessä siskoni kanssa jo viime keskiviikkona. Oli tarkoitukseni ottaa siitä puolikas mukaani siskolleni joulupöytään, mutta vissiin tontut kävivät syömässä herkullista kakkua niin, ettei siitä aattona ollut enää edes sitä puolikasta. 

Tänään on ollut jossain määrin "paluu arkeen" -päivä. Huomenna taas työpäivä. Joitain ruokia jäi niin, että ne piti "tuunata" uudeksi ruuaksi. Raakarosollia jäi sen verran paljon, että pilkoin sekaan vielä kaksi sipulia ja paloittelin muutaman perunan. Lisäksi paketti broilerinsuikaleita. Päälle ja väliin Italian yrtit -tuprejuustoa ja päälle vielä kermaa. johon sekoitin kananmunan sekä Provencen yrtit -mausteseosta. Sitten vain laatikko tunniksi uuniin. 

Porkkanalaatikkoakin jäi yli. Päätin tehdä porkkanalaatikkosämpylöitä Tavallinen sämpylätaikina ja sen sekaan loput porkkanalaatikosta. 

Lanttulaatikkoakin jäi jonkin verran. Taidan huomenna käydä lähikaupassa ostamassa jauhelihaa. Korvaan mureketaikinassa korppujauhot ja nesteen lanttulaatikolla ja paistan jauhelihapihvit. Porkkanalaatikkosämpylöiden kanssa pihveistä voisi tehdä huomenna joulunjälkeiset hampurilaiset. 

Stellalla ja Tikrulla on ollut todella rankka joulu. On pitänyt vahtia niin ruuuanlaittoa kuin ikkunoiden takana vaanivia tonttujakin. Tikru-parka joutui vieläpä aivan yksin vartioimaan kotia jouluaattoillan!!! Ei ihme, että tänään on väsyttänyt.

Vuoden pimein aika on jo ohi. Kohti kevättä ja valoa mennään. Ja kaikessa rauhassa. Tavallista arkea. Kunhan töissä jaksaa vaan käydä, muuta ei tarvitse. Mutta jo nyt olen millimetrin verran pirteämpi kuin vielä viikko sitten.