Talvi on täällä taas

 Ei tule äkkiseltään mieleen, milloin viimeksi olisi ensilumi jäänyt maahan pääkaupunkiseudulla. Tänä talvena jäi. Mukavampaa tietenkin kaunis valkoinen lumi kuin vetinen ja kurainen loska, mutta lunta on tullut mielestäni jo koko talven tarpeisiin. Lunta on satanut muutamassa päivässä jo varsin paljon. Alkavalle viikolle on vielä luvattu lisää lumisateita ja se tarkoittaa taas lisää lumitöitä. 

Perjantaina ajattelin käydä kontrolliverikokeissa, mutta käytyäni aamulla koiran kanssa ulkona arvelin liikenteen olevan kelin vuoksi sekaisin. Palaveri alkoi klo 12 ja koska tarkoitukseni oli käydä samalla reissulla myös apteekissa ja kaupassa, päätin siirtää verikokeissa käynnin maanantaille. Maanantaina laboratorio on auki klo 20 asti, joten voin lähteä vasta töiden jälkeen eikä ole mitään kiirettä tulla takaisin. Perjantai-iltana uutisissa kerrottiinkin, että pääkaupunkiseudun joukkoliikenteestä oli jäänyt li 400 vuoroa ajamatta kuljettajapulan sekä huonon kelin vuoksi. Suurin osa näistä bussilinjojen vuoroja. Säätietodotuksen mukaan maanantaikaan ei näytä kovin hyvältä päivältä lähteä liikenteeseen, koska on luvassa tuulta, lumisadetta ja pakkasta. Onneksi kontrolliverikokeiden ottaminen ei ole niin päivän päälle. 

Eilinen meni suurimmaksi osaksi sytostaattien jälkeisessä väsymyksessä. Teki mieleni neuloa jotain, mutta sorminivelet olivat edelleen niin kipeät, etten pystynyt. Illalla isäni soitti ja kysyi, voisinko käydä huolehtimassa siskoni kilpikonnat illalla. Lunta oli pyryttänyt niin paljon, että rollaattorin kanssa auraamattomalla pihatiellä on vaikea liikkua. Sovittiin, että käyn myös tänä aamuna. Aamulla sitten lapioin lumesta siskoni pihan ja kun myöhemmin kävin viemässä roskia, lapioin myös vanhempieni pihan. 

Joulukuun ensimmäisenä päivänä vietetään palovaroitinpäivää, mutta minä vietin vasta tänään. 1.12. tai 11.12. ei kai sen niin väliä? Nyt on palovaroittimissa paristot vaihdettu ja hankin kaksi häkävaroitintakin. Palovaroittimen ei kuulemma pitäisi olla keittiössä, koska se saattaa herkästi alkaa hälyttämään, jos esimerkiksi uunin pohjalle valuu jotain ja keittiöön tulee käryä. Minulla nyt kuitenkin yksi palovaroittimista on keittiössä. 

Aikoinaan, kun asuin vielä kerrostalokaksiossa ja tyttäreni oli ihan pieni vauva, joulun alla laitoin pakastimesta joulutortun mikroaaltouuniin. Mikronkestävään astiaan kyllä, mutta jäinen joulutorttu täydellä teholla mikroaaltouunissa ei ollut hyvä idea. Olin juuri sitä ennen saanut pystytettyä ja koristeltua joulukuusen ja tyttäreni ihmetteli elämänsä ensimmäistä joulukuusta selällään maaten olohuoneen lattialla paksun peiton päällä. Yhtäkkiä palohälytin alkoi hälyttää, silloinen kissani säikähti kovaa ääntä ja kiipesi sähisten joulukuuseen, joulukuusi kaatui suoraan vauvan päälle, vauva alkoi hysteerisenä itkeä ja minä mietin, mihin suuntaan ampaisen ensin. Onneksi tyttöä ei sattunut eikä syttynyt tulipaloakaan, vaikka astia joulutorttuineen kärähtikin mustaksi. Silloin ei naurattanut, mutta monesti sen jälkeen tilanteen muisteleminen on naurattanut. 

Tänään syötiin Tikrun kanssa aamiaiseksi juustomunakas, jonka päällä hieman katkarapuja. Tai siis Tikru napsi yksitellen kaikki ravut ja minä söin munakkaan. 

Munakas on niin täyttävä aamiainen, että en tarvinnut lounasta ollenkaan. Päivälliseksi tein kermaista kinkku-herkkusieni -pastaa ja sen kanssa salaattia. Kinkkusuikaleet kuuluvat kilohinnaltaan edullisimpiin lihavalmisteisiin, mutta rehellisesti sanottuna minulla alkaa tulla kinkkua jo kohta korvistakin. Sen verran usein on tullut viime aikoina laitettua ruokaa kinkkusuikaleista. Jälkiruuaksi keitin pienen määrän riisipuuroa ja annoin sen jäähtyä. Sekaan laitoin Valion Kanelikreemiä ja pinnalle päärynäkuutioita. 

Vielä pitäisi käyttää Stella iltalenkillä. Ei yhtään huvittaisi lähteä ulos pimeään kävelemään, mutta ei auta. Jos minulla ei olisi koiraa, en varmaan poistuisi kotoa kuin viemään roskat. Onneksi siis on koira. Huomenna on taas työpäivä ja minun päivystysviikkoni. Viimeinen tänä vuonna ja seuraavan kerran vasta joskus helmikuussa. Silloin voi alkaa jo odottaa kevättä.