Tavallinen torstai

Tänään on ollut niin tavallinen torstai, että niitä mahtuu 13 tusinaan. Töitä ja koiran kanssa ulkoilua. Kuuntelin toisella korvalla uutisia ja tiedotustilaisuuksia. Etelä-Suomen aluehallintovirasto aikoo pitää edelleen kiinni omista ohjeistuksistaan eli esimerkiksi kuntosaleja ei suljeta maanantaina. Ehtona vain on, että samaan aikaan kuntosalilla on korkeintaan 10 ihmistä. Kansalaisia kehotetaan välttämään kaikkia tarpeettomia kontakteja. On kehotettu jo monta kuukautta, mutta jälleen asiasta mainittiin. Taitaa olla niin, että ne, jotka ohjeita ja suosituksia ovat tähänkin asti noudattaneet, noudattavat jatkossakin. Ne taas, jotka eivät ole noudattaneet, eivät noudata jatkossakaan. Tartuntaluvut ovat kuitenkin pysyneet korkeina ja sekä päättäjät että terveydenhuollon asiantuntija ovat tilanteesta jo huolissaan. 

Minulle on aivan sama, millaisia rajoituksia tulee tai on tulematta. En kuitenkaan olisi menossa Vagabondaan tai muuallekaan paikkoihin, joihin ei ole  mitään todellista tarvetta mennä. Ehdin hyvin mennä myöhemminkin. En eilenkään olisi käynyt Sellossa ostamassa maalia, jos kyseistä maalia olisi saanut verkkokaupasta kotiinkuljetuksella. 

Verkkovalmennukseni sujuu hyvin. Vuorokausirytmini on jo vakiintunut.

• klo 07:30: herätys ja koiran kanssa aamulenkille
• klo 08:00: aamiainen ja töiden aloitus
• klo 11:00: lounas
• klo 14:00: välipala
• klo 16:00: töiden lopetus ja koiran kanssa päivälenkille
• klo 17:00: päivällinen
• klo 20:00: iltapala
• klo 22:00: sänkyyn lukemaan kirjaa tai katsomaan televisiota
• klo 23:00: silmät kiinni ja nukkumaan

Olin aina kuvitellut, että rutiinit eivät sovi luonteelleni. Kuvitellut, että haluan tehdä asioita silloin, kun minulle sopii.  Ja sattuu huvittamaan. Mutta nyt olen huomannut, että rutiinit sopivatkin minulle erittäin hyvin. Saan enemmän aikaiseksi, kun vuorokausi jaksottuu tasaisesti. 

Lauantaina menen hakemaan tyttäreltäni valkoista seinämaalia, joka heiltä jäi tarpeettomaksi. Samalla vien tyttärelleni lisää hengityssuojaimia. Täytyy sanoa, että on oikein mukavaa, kun he muuttivat vain 500 metrin päähän. Ei tarvitse enää katsoa bussiaikatauluja eikä muistella, mahtaako matkakortissa olla arvoa bussimatkan verran. Nyt kun ei voi bussissa maksaa käteisellä.

Ruokakuvat ovat jääneet tänään väliin, päivällistä lukuunottamatta. Tein broilerin jauhelihasta kermaisen pastakastikkeen ja  lisäksi salaattia. 

Ostoksilla käyty

Tutuipa oudolta käydä ensimmäistä kertaa yli vuoteen kauppakeskuksessa. Yllättävän monella näytti olevan kasvomaskit,arvioni mukaan noin 90%:lla. Hengityssuojaimia (FFP2 tai FFP3) ei ollut kuin muutamalla. Itseasiassa en nähnyt muilla FFP3-hengityssuojaimia kuin siskollani ja minulla. Asiakkaita oli yllättävän vähän, ei lähelläkään sitä määrää, mitä oli ennen pandemiaa.

Siskonikaan ei ole käynyt kauppakeskuksissa pitkiin aikoihin. Nauroimme, miten oudolta tuntui Clas Ohlssonilla katsella valikoimaa. Löysin kaipaamani oranssin maalin, jolla on tarkoitus maalata keittiön irtokalusteita. Lisäksi löysin vinyylimattoa, jolla aion päällystää tuulikaappini lattian. Vanha luonnonkorkkipäällyste on mennyt jo varsin huonoon kuntoon ja hirveän vaikea yrittää pitää puhtaana, koska korkki imee kaiken lian kuin sieni. Eilen illalla tilasin Starskista valkoista Empire-maalia, jota käytän myös keittiön irtokalusteiden maalaamiseen. Yllätyksekseni se toimitettiin kotiovelle jo aamulla. Loistavaa palvelua ja mainitsin siitä myös pakettini tuoneelle miehelle.

Tänään oli toiseksi korkein lukema uusien tartuntojen määrässä. Siis koko pandemian ajalta. Hallitus käsittelee edelleen Säätytalolla, mitä osia valmiuslaista voitaisiin ottaa käyttöön. Pian alkavat iltauutiset, mutta niissä ei välttämättä ole vielä mitään uutta tietoa. Kiirettä pitää, koska huomenna on jo torstai, eduskunnan pitäisi ehtiä käsitellä asia ja jo maanantaina olisi tarkoitus sulkea ravintolat. 

Huomasin äsken, että eiliseen päivitykseeni oli tullut maanantaina päivittämäni tilasto. Korjaan sen heti tämän päivityksen julkaisun jälkeen. Pahoittelut huolimattomuudestani. 

Huomenna shoppailemaan

Laitoin tänään siskolleni viestiä ja kysyin, lähtisikö hän kanssani kauppakeskus Selloon huomenna töiden jälkeen. Lupautui lähtemään. Minulla kun ei ole autoa - eikä ajokorttiakaan - ja aion ostaa vähän isompaa ja painavampaa tavaraa, ajattelin kysyä ensin siskoltani. Jos hänelle ei olisi sopinut, olisin mennyt bussilla ja tullut tarpeen vaatiessa taksilla takaisin kotiin. 

Joskus vuosia sitte, kun polvieni nivelrikko ei ollut vielä pahentunut, kävimme lähes joka lauantai siskoni kanssa yhdessä jossain kauppakeskuksessa. Samalla reissulla käytiin syömässä tai vähintään kahvilassa. Monta kertaa käytiin myös Hakaniemen kauppahallissa sekä kesäisin torilla. Yhteiset aamupäivät kuitenkin jäivät, kun nivelrikkoni paheni ja erityisesti hitaasti käveleminen alkoi tuottaa liikaa kipua. Huomenna emme voi mennä pandemian vuoksi ravintolaan syömään, mutta silti mukavaa lähteä ostoksille. 

Tänään huomasin selvästi, että olen herännyt talviunestani. Valoisat aamut, uusi säännöllisempi vuorokausirytmi sekä terveellisempi elämäntapa vaikuttavat todella paljon jaksamiseeni. Jos olisn lomalla, olisin varmasti pessyt tänään jo kaikki ikkunatkin. Kaivoin höyrypesurini esiin ja sillä olen siivonnut lisää. Huomenna on tarkoitus ostaa maaleja keittiön huonekaluja varten sekä pieneen tuulikaappiini uusi lattianpäällyste. Tyttärelläni on iso purkki valkoista seinämaalia ja voi olla, että käyn hakemassa sen vielä tällä viikolla. Viikonloppuna pesen keittiön seinät ja katon, jotta pääsen maalaamaan ne valkoisiksi ennenkuin uudet keittiön kaapinovet sekä tasot tulevat. Mistä tulikin mieleeni, että pitää tehdä isännöitsijälle ilmoitus keittiöremontista. 

Syömiset sujuvat hyvin. Jopa liiankin hyvin, koska tänään olisin voinut iltapalan jälkeen syödä vaikka pari palaa suklaatakin. En kuitenkaan jaksanut yhtään enempää. Katkarapusalaatti, pieni määrä erilaisia viinimarjoja kinuskikastikkeen kanssa sekä yrttitee riitivät hyvin iltapalaksi. Katkaravuilla oli tosin toinenkin syöjä eli Tikru.

Pandemiatilanne on mikä on.Tänään kerrottiin uutisissa, että Etelä-Suomen aluehallintovirasto on päättänyt pitää hallituksen esityksen vastaisesti kuntosalit edelleen auki. En osaa sanoa, onko se hyvä vai huono asia. Katsotaan nyt tuleeko pääkaupunkiseudulle mitään muita uusia rajoituksia kuin ravintoloiden sulkeminen. Toivottavasti Vagabonda selviää sulkemisesta. 

Toivon, että energiani, intoni ja inspiraationi riittävät keväällä niin pitkälle, että saisin kaiken muun lisäksi vielä työhuoneeni remontinkin valmiiksi. Ei siellä olisi enää kovin paljon tekemistä. Vain maalata yksi kaappi ja vaihtaa lattianpäällyste. Ongelma on, että työhuoneestani on jälleen tullut romuvarasto ja jotta siellä pääsisi tekemään mitään, se pitäisi ensin tyhjentää. Mutta nyt nukkumaan, jotta jaksaa taas aamulla. Mikäli mahdun sänkyyni, jonka karvakorvat ovat ehtineet jo myllätä.

Poikkeustilassa jälleen

Suomi on siis virallisesti jälleen poikkeustilassa. Kukaan ei kuitenkaan osaa tällä kertaa kertoa, mitä tämä käytännössä tarkoittaa. Muuta kuin että ravintolat suljetaan ensi maanantaina kolmeksi viikoksi. Tämän päiväisessä tiedotustilaisuudessa toimittajan hyvin yksinkertaiseen kysymykseen vastattiin ensin ympäripyöreästi ja lopputuloksena vastaus oli kysymykseen, jota toimittaja ei ollut edes esittänyt. Tänään on kuitenkin selvinnyt, että seuraava vaihe pandemian "hoidossa" on kinastella siitä, kuka on oikeassa ja kuka väärässä, onko suunnitellut rajoitukset laillisia vai eivät sekä ovatko aluehallintovirastot tulkinneet lakia oikein vai väärin. 

Tavallinen kansalainen kuuntelee silmiään pyöritellen ja miettii, miten poikkeustila vaikuttaa omaan elämään. Eipä näillä näkyminen oikein mitenkään - jos ravintoloiden sulkemista ei lasketa - eikä varsinkaan pääkaupunkiseudulla, jossa museot, uimahallit jne ovat olleet suljettuina jo pitkään. Ja kuten vapaissa maissa on tapana: se, mikä ei ole erikseen kiellettyä, on sallittua. 

Minulle tuli yllättäen päivystysviikko. Oikeastaan tarjouduin vapaaehtoisesti päivystämään. Sain viime viikon aikana käännettyä vuorokausirytmini vihdoin sellaiseksi, että aamulla herääminen ja sängystä ylös nouseminen ei ole enää vaikeaa. Täytyy tosin tunnustaa, että tänä aamuna olisin ihan mielelläni vaihtanut koiran aamulenkin iltalenkkiin, mutta päivälenkin jälkeen olin tyytyväinen, että en vaihtanut. Päivystysviikoissa ei ole muuta vikaa kuin jo klo 08:00 tietokoneen ääreen istuminen. Enää se ei kuitenkaan haittaa, koska herään ajoissa, ehdin käyttää koiran aamulenkillä ja syödä vielä aamiaisenkin ennenkuin kello on kahdeksan. 

Tänään on muuten kevään ensimmäinen päivä. Maaliskuu! Tasan kuukauden päästä alkaa keittiöremonttini. Sen jälkeen voinkin vähitellen alkaa suunnitella, mitä ostaisin puutarhaliikkeistä pihoilleni ja parvekkeelleni.

Kunhan auringonsäteet alkavat taas lämmittää parvekettani, on aika päästää Luna jatkamaan matkaansa. Viime syksyn aurinkoiset päivät menivät niin nopeasti, että en ehtinyt. Haluan nimittäin viedä Lunan tuhkauurnan vähäksi aikaa parvekkeelle. Paikkaan, jossa Luna rakasti kesäisin loikoilla ja katsella ulos. Lunan täytyy päästä vielä viimeisen kerran lempipaikalleen ennenkuin jatkaa matkaansa seuraavaan elämäänsä. 

Lounastauolla kävin viemässä vanhemmilleni FFP3-hengityssuojaimia. He menivät iltapäivällä saamaan ensimmäiset koronarokotteensa. Oma rokotusvuoroni tulee joskus. Ehkä syksyllä, ehkä ensi vuonna. Ei haittaa, vaikka kestäisikin kauan. Vuosi sitten tähän aikaan minulla ei ollut ensimmäistäkään hengityssuojainta ja olin huolissani, jos olisi täytynyt lähteä käymään joko itse tai viemään vanhempiani lääkäriin. Nyt minulla on hengityssuojaimia jo paljon ja tilasin tänään vielä vähän lisää. Ei tarvitse jättää mitään menoa väliin sen vuoksi, että en pystyisi suojautumaan. Sitäpaitsi keväällä ja kesällä viihdyn kaikista parhaiten omalla pihallani grillaamassa ja nauttimassa auringosta. Stellakin odottaa jo innoissaan grillikauden alkamista ja pihalla vapaana olemista. No jaa, innokkuudesta en ole ihan varma. 

Verkkovalmennus

Työterveyshuollon Syö terveellisemmin -verkkovalmennus on varmasti parasta, mitä minulle on vähään aikaan tapahtunut. Tunnen terveellisen ruokavalion, tulihan aikoinaan sairaanhoito-opistossakin opiskeltua ravitsemustiedettä. Siitä huolimatta sen noudattaminen ei aina ole kovin yksinkertaista. Tai se on yksinkertaista, mutta laiskuus, saamattomuus ja mukavuudenhalu ovat valitettavan usein syynä siihen, että menen sieltä, mistä aita on matalin. 

Tämän viikon suurin haaste on ollut keksiä iltapäivään välipaloja. Arkipäivinä välipalan täytyy olla nopeasti valmistuva ja nopeasti syötävä. Keskiviikkona ja torstaina pystyin pitämään vain muutaman minuutin atuon kahden koulutustilaisuuden välillä ja muutamassa minuutissa piti ehtiä sekä hakea keittiöstä että syödä.Viikonloppuisin tilanne on helpompi ja sellaisina arkipäivinä, jolloin voi pitää iltapäivällä 10 minuutin tauon. 

Paino putoaa tasaista vauhtia. Osittain johtuu varmasti kevään tulosta ja valoisan vuorokaudenajan pitenemisestä, mutta varmasti myös säännöllisemmästä päivä- ja ruokarytmistä. Sekä eilen että tänään olen lähe skoko päivän tehnyt rästiin jääneitä kotitöitä. Ja tietysti käynyt aamulla ja iltapäivällä Stellan kanssa lenkillä. Pari päivää sitten uutisissa oli lyhyt juttu Korkeasaaren eläintarhan karhuista, jotka olivat heränneet talviuniltaan. Karhuilla tuntui olevan kerrassaan hauskaa. Uutisia katsoessani ajattelin, että tiedän tuon tunteen niin hyvin. Kevään saapumisen!

Kaikista viikon aterioista en ehtinyt, jaksanut tai viitsinyt ottaa valokuvaa. Kännykällä kun tulee niin huonoja kuvia eikä järjestelmäkameraa jaksa aina hakea yläkerrasta. Tässä kuitenkin muutamia. 

Paimenenpaistosta ja salaattia. 

Paistettua broileria, kvinoaa ja salaattia.

Kahvia, voileipää ja karhunvadelmia. 

Lihapullia, perunamuusia ja salaattia. 

Kahvia, bruchettaa ja  pieni valmisrahka. 

Pastaa, kermaista lohikastiketta ja tomaatti-sipulisalaattia.

Kahvia, bruchettaa, keitettyjä kananmunia majoneesin ja katkarapujen kanssa, kinkkua (joka meni samoin kuin osa katkaravuistakin Tikrulle), vähän kasviksia ja  lisäksi mansikkaa ja karhunvadelmia. 

Porkkanaa, kurkkua, kukkakaalia ja dippikastike sekä kahvia. 

Naudan ulkofilepihvi, valkosipuliperunoita, ruusukaalia ja salaattia. Kalevalan päivän kunniaksi myös punaviiniä. 

Pandemiatilanne jatkaa huononemistaan. Kahden viikon tartuntaluvut ovat suuremmat kuin missään vaiheessa aikaisemmin. Suomessa siirrytään huomenna jälleen poikkeustilaan tai ainakin se on hallituksen suunnitelma. Valmiuslakia ei kuitenkaan oteta vielä käyttöön, mutta rajoituksia on tulossa lisää. On kuitenkin jo varauduttu siihen, että valmiuslakiakin tarvitaan. 

Kohti valoa

 Pari viikkoa sitten aloitin työterveyshuollon järjestämän 10 viikkoa kestävän verkkovalmennuksen. Tavoitteena painonpudotus ja säännöllisempi ja terveellisempi elämä. Verkkovalmennukseen kuuluu videoita, luettavaa sekä viikottaisia tehtäviä.

Viime viikon tehtävänä oli syödä 5 ateriaa päivässä eli aamiainen, lounas, välipala, päivllinen ja iltapala sekä kirjata ylös kaikki suomisensä. Aiemmin olen syönyt 2-3 ateriaa päivässä ja ensimmäinen ajatukseni oli, miten ihmeessä ehdin syödä koko ajan. Lisäksi aamiaisen syöminen arkisin otti koville. Minulla kun ei ole heti herättyäni nälkä, mutta aamiaista ei voi syödä kovin myöhäänkään, jos aikoo syödä lounaan puolen päivän aikaan.

Aiemmin olin hoitanut Stellan päivä- ja iltalenkit. Päivälenkin lounastauolla ja iltalenkin ennen nukkumaanmenoa. Nyt sovittiin, että hoidankin Stellan aamulenkin heti herättyäni  ja päivälenkin, kun olen lopettänut työpäivän. Tämä järjestely oli hyvä ratkaisu, koska aamulenkin jälkeen minulle maistuukin jo aamiainen. Lisäksi tässä vaiheessa kevättalvea aamut ovat jo valoisia, mutta niin on myös päivälenkin aikaan eli molemmilla kerroilla on valoisaa. Ja valo on juuri se, mitä sekä mieleni että kehoni kaipaa. 

Viiden aterian ideakin avautui viikon lopulla: minulla ei ole koskaan nälkä. Sanotaan, että ahneella on kakkainen loppu. Pitää ainakin minun kohdalla paikkansa siinä mielessä, että jos on kova nälkä, laitan lautaseni kukkuroilleen, hotkin ruokani nopeasti ja otan vielä lisääkin. Siis syön määrällisesti aivan liikaa. Kun syön useammin, syön paljon pienempiä annoksia. Ja vaikka olisi miten hyvää ruokaa tahsa, en ota lisää. En luopunut mistään ruokalajista tai raaka-aineesta, mutta silti painoni tipahti ensimmäisen viikon aikana kilon. Ja nyt toisen viikon aikana on lähtenyt toinen kilo. 

Tämän viikon tavoitteena on ollut lautasmalli. Kuulostaa helpolta, mutta etätyöläisenä olen todennut lounaan suhteen vähän haastavaksi. Jos lounas on keitto tai pelkkä salaatti, ei aterialla ole lautasmallin mukaisesti perunaa, riisiä, pastaa tai muita viljatuotteita välttämättä lainkaan. Seuraan syömisiäni myös Sulamon kautta. Sulamoon kirjataan kaikki päivän aikana syödyt ja juodut asiat. Sovellus näyttää päivän aikana kertyneiden ravintoaineiden määrän ja siitä on helppo katsoa, mitä vieä puuttuu. Joskus puuttuu esimerkiksi proteiineja eikä päivällisestä tulekaan riittävästi proteiineja, jos syö lautasmallin mukaisesti. Tai sitten pitäisi ottaa isompi lautanen, jolloin määrä olisi taas niin suuri, että en jaksaisi syödä koko annosta. Olen siis päätynyt ajattelemaan lautasmallin päivän eri aterioiden yhteissummana ja silloin onkin tullut kasviksia, proteiineja sekä perunaa tai viljoja lautasmallin mukaisesti. 

Kohta on maaliskuu ja aprillipäivänä tulee asentajat vaihtamaan keittiön kaappeihini uudet mittatilaustyönä tehdyt kaapinovet sekä uusimaan tasot. Pääsen vihdoinkin eroon epäkäytännöllisestä tiskipöydästäni, jossa on pieni kaatoallas ja lisäksi pienehkö toinen allas. En ole koskaan oikein ymmärtänyt kaatoaltaan ideaa. Lapsuudessani tiskipöydissä oli kaksi samankokoista allasta. Toisessa oli pesuainevesi ja toisessa altaassa astiat huuhdeltiin. Kaatoaltaaseen ei mahdu edes parin litran kattila. Uuteen tiskipöytääni tulee vain yksi iso allas. 

Maaliskuun aikana pitäisi ehtiä maalata keittiön seinät  ja katto. Pitkän harkinnan jälkeen päädyin valkoisiin kaapinoviin ja keltaiset seinät ja katon maalaan valkoiseksi. Jos minulla olisi valkoista maalia kotona, menisin välittömästi maalaamaan. Joudun kuitenkin vielä odottamaan jonkin aikaa. Minulla kun ei ole autoa, tarvitsen siskoni autokuskiksi. Onhan tässä onneksi vielä noin 5 viikkoa aikaa. Keittiön pari hyllykköä sekä ruokapöytä ja tuolit tulevat myös saamaan uuden värin. Mieluiten oranssi, mutta mahdanko löytää enää täsmälleen oikeaa sävyä? Haluaisin saman oranssin värin kuin kaapissani, josta tein päivityksen syksyllä 2013. Teknoksen värikartassa ei kuitenkaan ollut kyseistä puhtaan ja voimakkaan oranssia väriä. Jos sopivaa oranssia ei löydy, pitää ensin saada muu keittiöstä valkoiseksi ja vasta sen jälkeen miettiä, mikä väri huonekaluihin oranssin sijasta. En osaa vielä kuvitella, miltä jokin muu väri näyttäisi uudessa keittiössäni. 

Pandemia etenee taas. Tartuntaluvut ovat kääntyneet nousuun, mutta sairaalaan joutuneiden määrä ei kuitenkaan ole kasvanut samassa suhteessa. 

Runebergin päivä

 Viime kuukausi on mennyt sairastellessa. Ei sentään koronavirusta, mutta muita kremppoja. Vanhuus ei tule yksin. Eilen sain ison läjän erilaisia lääkkeitä mm verenpaineeseeni, joiden avulla nyt kohti parempaa tulevaisuutta. Jouduin vaihtamaan lääkäriä, koska aiempi lääkärini jäi eläkkeelle. Uusi lääkärini oli oikein mukava ja - kuten olin toivonutkin - hoitaa potilaitaan kokonaisvaltaisesti eikä keskity vain yhteen vaivaan tai oireeseen. 

En ole jaksanut ylläpitää tilastoani Suomen pandemiatilanteesta, mutta jospa nyt jälleen innostuisin. Vaikka tartuntaluvuissa ei olekaan tapahtunut mitään merkittävää. Nyt, kun rokotukset on vihdoin saatu käyntiin, voi tilanteessa odottaa tapahtuvan ajan myötä muutosta parempaan. 

Tänään julkaistiin lista sairauksista, joiden perusteella kuuluu koronarokotuksen osalta riskiryhmään. Rokotusjärjestys on laadittu sen perusteella, miten vuoden aikana on ihmisiä eri puolilta maailmaa joutunut koronaviruksen vuoksi sairaalahoitoon. Ilokseni en kuulunutkaan mihinkään riskiryhmistä. Vaikka tietyllä tavalla kivi tipahtiin harteiltani, en silti aio lähteä vielä vähään aikaan Vagabondaan syömään. Ei tuonne hyytävään pakkaseen muutenkaan huvita lähteä, jos ei ole aivan pakko. Koiran vuoksi on, mutta yhtään ylimääräistä kertaa en halua ulkoilla. Tänään perjantain ja Runebergin päivän kunniaksi keitin espresson ja sen kanssa söin Runebergin tortun. Tulisipa kevät jo!