Poikkeustilassa jälleen

Suomi on siis virallisesti jälleen poikkeustilassa. Kukaan ei kuitenkaan osaa tällä kertaa kertoa, mitä tämä käytännössä tarkoittaa. Muuta kuin että ravintolat suljetaan ensi maanantaina kolmeksi viikoksi. Tämän päiväisessä tiedotustilaisuudessa toimittajan hyvin yksinkertaiseen kysymykseen vastattiin ensin ympäripyöreästi ja lopputuloksena vastaus oli kysymykseen, jota toimittaja ei ollut edes esittänyt. Tänään on kuitenkin selvinnyt, että seuraava vaihe pandemian "hoidossa" on kinastella siitä, kuka on oikeassa ja kuka väärässä, onko suunnitellut rajoitukset laillisia vai eivät sekä ovatko aluehallintovirastot tulkinneet lakia oikein vai väärin. 

Tavallinen kansalainen kuuntelee silmiään pyöritellen ja miettii, miten poikkeustila vaikuttaa omaan elämään. Eipä näillä näkyminen oikein mitenkään - jos ravintoloiden sulkemista ei lasketa - eikä varsinkaan pääkaupunkiseudulla, jossa museot, uimahallit jne ovat olleet suljettuina jo pitkään. Ja kuten vapaissa maissa on tapana: se, mikä ei ole erikseen kiellettyä, on sallittua. 

Minulle tuli yllättäen päivystysviikko. Oikeastaan tarjouduin vapaaehtoisesti päivystämään. Sain viime viikon aikana käännettyä vuorokausirytmini vihdoin sellaiseksi, että aamulla herääminen ja sängystä ylös nouseminen ei ole enää vaikeaa. Täytyy tosin tunnustaa, että tänä aamuna olisin ihan mielelläni vaihtanut koiran aamulenkin iltalenkkiin, mutta päivälenkin jälkeen olin tyytyväinen, että en vaihtanut. Päivystysviikoissa ei ole muuta vikaa kuin jo klo 08:00 tietokoneen ääreen istuminen. Enää se ei kuitenkaan haittaa, koska herään ajoissa, ehdin käyttää koiran aamulenkillä ja syödä vielä aamiaisenkin ennenkuin kello on kahdeksan. 

Tänään on muuten kevään ensimmäinen päivä. Maaliskuu! Tasan kuukauden päästä alkaa keittiöremonttini. Sen jälkeen voinkin vähitellen alkaa suunnitella, mitä ostaisin puutarhaliikkeistä pihoilleni ja parvekkeelleni.

Kunhan auringonsäteet alkavat taas lämmittää parvekettani, on aika päästää Luna jatkamaan matkaansa. Viime syksyn aurinkoiset päivät menivät niin nopeasti, että en ehtinyt. Haluan nimittäin viedä Lunan tuhkauurnan vähäksi aikaa parvekkeelle. Paikkaan, jossa Luna rakasti kesäisin loikoilla ja katsella ulos. Lunan täytyy päästä vielä viimeisen kerran lempipaikalleen ennenkuin jatkaa matkaansa seuraavaan elämäänsä. 

Lounastauolla kävin viemässä vanhemmilleni FFP3-hengityssuojaimia. He menivät iltapäivällä saamaan ensimmäiset koronarokotteensa. Oma rokotusvuoroni tulee joskus. Ehkä syksyllä, ehkä ensi vuonna. Ei haittaa, vaikka kestäisikin kauan. Vuosi sitten tähän aikaan minulla ei ollut ensimmäistäkään hengityssuojainta ja olin huolissani, jos olisi täytynyt lähteä käymään joko itse tai viemään vanhempiani lääkäriin. Nyt minulla on hengityssuojaimia jo paljon ja tilasin tänään vielä vähän lisää. Ei tarvitse jättää mitään menoa väliin sen vuoksi, että en pystyisi suojautumaan. Sitäpaitsi keväällä ja kesällä viihdyn kaikista parhaiten omalla pihallani grillaamassa ja nauttimassa auringosta. Stellakin odottaa jo innoissaan grillikauden alkamista ja pihalla vapaana olemista. No jaa, innokkuudesta en ole ihan varma.