Tavallinen torstai

Tänään on ollut niin tavallinen torstai, että niitä mahtuu 13 tusinaan. Töitä ja koiran kanssa ulkoilua. Kuuntelin toisella korvalla uutisia ja tiedotustilaisuuksia. Etelä-Suomen aluehallintovirasto aikoo pitää edelleen kiinni omista ohjeistuksistaan eli esimerkiksi kuntosaleja ei suljeta maanantaina. Ehtona vain on, että samaan aikaan kuntosalilla on korkeintaan 10 ihmistä. Kansalaisia kehotetaan välttämään kaikkia tarpeettomia kontakteja. On kehotettu jo monta kuukautta, mutta jälleen asiasta mainittiin. Taitaa olla niin, että ne, jotka ohjeita ja suosituksia ovat tähänkin asti noudattaneet, noudattavat jatkossakin. Ne taas, jotka eivät ole noudattaneet, eivät noudata jatkossakaan. Tartuntaluvut ovat kuitenkin pysyneet korkeina ja sekä päättäjät että terveydenhuollon asiantuntija ovat tilanteesta jo huolissaan. 

Minulle on aivan sama, millaisia rajoituksia tulee tai on tulematta. En kuitenkaan olisi menossa Vagabondaan tai muuallekaan paikkoihin, joihin ei ole  mitään todellista tarvetta mennä. Ehdin hyvin mennä myöhemminkin. En eilenkään olisi käynyt Sellossa ostamassa maalia, jos kyseistä maalia olisi saanut verkkokaupasta kotiinkuljetuksella. 

Verkkovalmennukseni sujuu hyvin. Vuorokausirytmini on jo vakiintunut.

• klo 07:30: herätys ja koiran kanssa aamulenkille
• klo 08:00: aamiainen ja töiden aloitus
• klo 11:00: lounas
• klo 14:00: välipala
• klo 16:00: töiden lopetus ja koiran kanssa päivälenkille
• klo 17:00: päivällinen
• klo 20:00: iltapala
• klo 22:00: sänkyyn lukemaan kirjaa tai katsomaan televisiota
• klo 23:00: silmät kiinni ja nukkumaan

Olin aina kuvitellut, että rutiinit eivät sovi luonteelleni. Kuvitellut, että haluan tehdä asioita silloin, kun minulle sopii.  Ja sattuu huvittamaan. Mutta nyt olen huomannut, että rutiinit sopivatkin minulle erittäin hyvin. Saan enemmän aikaiseksi, kun vuorokausi jaksottuu tasaisesti. 

Lauantaina menen hakemaan tyttäreltäni valkoista seinämaalia, joka heiltä jäi tarpeettomaksi. Samalla vien tyttärelleni lisää hengityssuojaimia. Täytyy sanoa, että on oikein mukavaa, kun he muuttivat vain 500 metrin päähän. Ei tarvitse enää katsoa bussiaikatauluja eikä muistella, mahtaako matkakortissa olla arvoa bussimatkan verran. Nyt kun ei voi bussissa maksaa käteisellä.

Ruokakuvat ovat jääneet tänään väliin, päivällistä lukuunottamatta. Tein broilerin jauhelihasta kermaisen pastakastikkeen ja  lisäksi salaattia.