Eläinten vaisto

Ennen tekonivelleikkausta olin huolissani, millä tavoin koirani ja kaksi kissaani haittaavat toipumistani. Koirani on melko isokokoinen ja villi. Sillä on ollut tapana hyppiä minua vasten, kun on oikein innoissaan. Se ei myöskään väistä, vaan makoilee yläkerran käytävällä tukkien koko kulkuväylän. Edellinen koirani tiesi, mitä tarkoittaa "TÖÖT!!!", mutta Stellalle se on ollut täysin yhdentekevä äännähdys. Kissoillani taas on ollut tapana puikkelehtia jalkojeni välissä niin tasaisella lattialla kuin rappusissakin. Asunnossani on avorappuset ja erityisesti Tikrulla on ollut tapana luikahtaa alas tullessani olohuoneesta rappusten raosta juuri eteeni. Lukematomat kerrat olen ollut vähällä kompastua kissaan. Kun mietin, miten pääsen kyynärsauvojen kanssa asunnossani liikkumaan kolmen hömelön elukan keskellä, olin vakuuttunut, että vähintään yksi onnettomuus tapahtuu.

Olin yllättynyt, kun sairaalasta palattuani yksikään lemmikeistäni ei tullut tielleni. Olikohan kyynärsauvojen kanssa liikkuva Mamma niiden mielestä jokin mörkö? Eivät ne minua pelänneet,  mutta väistivät eivätkä puikkelehtineet jaloissani. Ikäänkuin olisivat vaistonneet, että nyt ei Mamma ole ihan kunnossa ja pitää varoa!

Viime yö oli ensimmäinen helppo yö. Polvessa tuntuva kireys alkaa helpottaa. Leikattu jalka ei oikein pidä siitä, jos on pitkän aikaa samassa asennossa. Olipa makuulla, käveli tai istui, asentoa on vaihdettava usein. Eilen olin aika paljon liikeellä - kotona tosin - ja tein kotitöitä. Silitin taas läjän lakanoita. Kun illalla menin nukkumaan, jalkani suorastaan huusi lepäämistä. Heräsin yöllä vain yhden kerran ja sellaista ei ole tapahtunut vuosiin vaan olen heräillyt kipuun useita keroja yössä jo ennen leikkaustakin. Elämä muuttuu päivä päivältä paremmaksi!