Kuukausi kutakuinkin toimettomana on tehnyt tehtävänsä. Tekeminen - oli se mitä tahansa - tuntuu mukavalta. Siivoukseni ei todellakaan ole vielä kovin tehokasta, mutta mielekästä. Pieni vaaratilannekin sattui, kun pesin kylpyhuoneen lattiaa: pesuaineinen lattia oli liukas ja kyynärsauva lipesi altani. Onneksi seisoin pesukoneen vieressä ja sain otettua siitä tukea. Meille oli myös kertynyt ihan valtava määrä pahviroskaa. Erityisesti kissanruokapakkauksia ja maitotölkkejä. Keräsin niitä keittiöstä Prisman kestokassiin, laitoin kassin olalleni ja könysin raput alas olohuoneeseen. Istuin nojatuolissa, katselin Elisa Viihteeltä elokuvaa ja viikkasin pahvipakkauksia pienemmiksi toiseen kassiin. Sitten taas uusi reissu keittiöön ja taas olohuoneeseen. Aika monta reissua tuli tehtyä ennenkuin kaikki pahviroskat olivat siististi litistettyinä paperikassissa. Elokuva tosin jäi puoleenväliin, mutta jatkan sen katsomista huomenna, kun otan työnalle paperipinojen lajittelun.
Tänään sain viimein laitettua töihinkin sähköpostia. Piti skannata sairaslomatodistus ja samalla löysin sairaalasta saamieni papereiden joukosta tulostetun kuvan uudesta polvestani. On se vaan aika hieno, ainakin aiempaan verrattuna!
Ennen (vuosi sitten)
Ja nyt leikkauksen jälkeen
Luna-ilkiö oli käynyt pissaamassa olohuoneen toiseen nojatuoliin. Onneksi nojatuoleissani on irroitettavat istuintyynyt, jotka mahtuvat pesukoneeseen. Nyt nekin ovat puhtaina ja hyvälle tuoksuvina kuivumassa.
"En se minä ollut, se oli Pirkka!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti