Rapakunto ei ole hyvä asia

Tasan neljä viikkoa sitten tähän aikaan olin Peijaksen sairaalassa heräämössä. En ole kuntoutunut niin hyvin kuin olisin toivonut. Kaksi suurinta tekijää siihen ovat olleet luokattoman huono peruskuntoni sekä helteiset ilmat. Kun olin viimein saanut leikkaushaavasta niitit pois, oli liikkuminen jonkin verran mukavampaa. Valitettavasti kyynärsauvojen kädensijat ovat muovia ja helteisessä säässä kädet hikosivat jo kolmen metrin matkalla niin paljon, että kämmeniini - erityisesti oikeaan - alkoi muodostua hiertymä ja sittemmin kovettuma. Vaikka miten laitoin käsiini talkkia, kyynärsauvat tuntuivat aina liukkailta. Ja liukas kyynärsauva taas ei tunnu tukevalta. Löysin jostain kaappien kätköistä parittoman valkoisen puuvillasormikkaan ja sitä olen käyttänyt aina silloin, kun olen mennyt portaita alakertaan. Tämän kesän muodikas Michael Jackson -hanska!

Talkki - ihan sellainen tavallinen Natusan vauvatalkki - on ollut kuitenkin tosi tärkeä asia näin kuumilla ilmoilla. Kun vasen polveni leikataan, aion hankkia myös tarkoitukseen sopivat sormikkaat. Sekä kuumuutta että lihaskipuja on helpottanut luottotuotteeni hevoslinimentti, jota olen käyttänyt jo vuosia erilaisiin lihas- ja nivelkipuihin. Geeli on siis hevosille tarkoitettu, mutta sopii kylmägeeliksi ihmisillekin. Ja on huomattavasti halvempaa kuin apteekin kylmägeelit.

Eilen kävin ensimmäistä kertaa suihkualtaassa suihkussa. Rehellisesti sanottuna melkoista räpiköimistä keppien kanssa altaaseen ja sieltä pois, mutta onnistuin enkä edes liukastunut. Näin jälkikäteen olen ajatellut, että tilavampi kylpyhuone ja suihkutuoli olisivat olleet oikein hyvä ratkaisu ensimmäisten viikkojen peseytymiseen. Niille, jotka ovat vasta menossa polven tekonivelleikkaukseen, suosittelen ehdottomasti suihkutuolin lainaamista terveyskeskuksesta. Siis samasta paikasta, mistä lainataan kyynärsauvatkin. Leikkauksen jälkeen olo voi olla yllättävän pitkäänkin hutera ja koska siinä vaiheessa kaatumista pelkää enemmän kuin mitään muuta, on hyvä juttu, jos pystyy istumaan suihkussa käydessään.

Talkin, hevoslinimentin ja hanskan lisäksi yksi elämää helpottava väline oli tarttumapihdit. Niitäkin saa lainattua terveyskeskuksen apuvälinelainaamosta. Minä ostin kahdet tarttumapihdit - pitkät ja lyhyet - jo ennenkuin sain edes kuulla pääseväni tekonivelleikkaukseen. Kun polveni eivät enää kestäneet tuolille tai keittiötikkaille kiipeämistä, oli pakko keksiä jokin keino, millä saan tavaroita kaappien ylemmiltä hyllyiltä.

Minulle on ollut helpotus, että poikani asuu vielä kotona. Ensinnäkin minulla on koira, jonka ulkoilutus ei kyllä onnistu minulta vielä pitkään aikaan. En ole uskaltautunut vielä edes ulos ja koska tuo "paviaani" on sekä iso että omapäinen, en mitenkään pärjäisi sen kanssa ulkona. Aamuisin herätessäni leikattu jalkani on kuin pätkä lyhtypylvästä ja menee pari tuntia ennenkuin sen kanssa uskaltautuu alakertaan. Niinpä minulla on ollut ilo saada aamiaista sänkyyni kaikkina näinä aamuina.

Päivittäistavaraostokset hoituvat pääasiassa Alepan kauppakassin avulla. Mitä on tilauksesta unohtunut,  poikani on hakenut lähikaupasta. Olen käyttänyt myös paljon Pizzaonilne-palvelua. Ihan siksi, että keittiöni on matala ja asunnon kaikista kuumin huone. Ei ole juurikaan tehnyt mieli laittaa siellä mitään lämmintä ruokaa. Salaatteja olen kasaillut ja yhden kerran häärinyt hellan ääressäkin, mutta vaikka keittiössä onkin pöytätuuletin, olen ollut joka kerta hiestä märkä, kun ruoka on ollut valmis. Siivouksesta, pyykinpesusta yms on poikani huolehtinut.

Olen miettinyt ihmisiä, jotka asuvat yksin. Ennen leikkausta kannattaa varautua aika moneen asiaan. Itse olin jotenkin kuvitellut olevani leikkauksen jälkeen lähinnä jalaton, mutta todellisuudessa olenkin ollut kädetön. Pääsen kyynärsauvojen kanssa liikkumaan paikasta toiseen, mutta en voi kantaa yhtään mitään, koska "kädet loppuvat kesken". Harvoin olen käyttänyt esiliinaa, mutta nyt leikkauksen jälkeen taskullinen esiliina on ollut mitä mainioin. Taskussa kulkee keittiössä niin valkosipulinkynnet kuin salaatinkastikepullokin. Yksin asuvalle suosittelen ruokien valmistusta etukäteen pakkaseen. Keittiössä kannattaa varmistaa, että jääkaapin ja hellan/mikron välissä on jokin sellainen laskutila, johon ylettyy siirtämään tavaroita ilman, että tarvitsee ottaa askeltakaan. Jos mahdollista, kannattaa hakea kyynärsauvat jo muutamaa päivää ennen leikkaukseen menoa ja kokeilla omassa keittiössään, miten mikäkin asia onnistuu, kun jalkoja ja käsiä ei voi käyttää samaan aikaan.

Polvessani ollut kipu, joka piinasi minua vuosikausia, jäi kuin jäikin leikkauspöydälle. Siitä olen erittäin iloinen. Nyt kärsinkin lähinnä lihaskivuista, jotka ovat pohkeessa, reidessä ja polvitaipeessa. Jos voisin tehdä jotain toisin, olisin hyvissä ajoin ennen leikkausta alkanut käyttää vahvempia kipulääkkeitä ja yrittänyt saada reisilihakseni parempaan kuntoon. En kuitenkaan tehnyt niin, koska Panacod laittoi pääni niin sekaisin, että en olisi voinut tehdä töitä. Rapakuntoni vuoksi kuntoutumiseni ei ole edennyt niin hyvin kuin olisin toivonut. Toisaalta polveni kyllä koukistuu 90 asteen kulmaan ja ehkä vielä hieman enemmänkin sekä menee lähes täysin suoraksi - ainakin, jos autan kädellä - joten uskon, ettei peli ole vielä mitenkään menetetty. Kaikista parhaimmat lääkkeet lihaskipuihin on yllättäen olleet karvaiset kaverini, jotka omalla ruumiinlämmöllään ovat mitä parhaimpia rentouttamaan särkeviä lihaksiani.

Turvotusta leikatussa jalassani on ollut yllättävän vähän. Muutenkin haava on parantunut vauhdilla. Iho tuntuu kuitenkin jatkuvasti kireältä ja sen vuoksi rasvaan jalkaani monta kertaa päivässä. Kyllä tästä vielä hyvä koipi tulee, kun vertaa parin viikon takaiseen!