sunnuntai 19. tammikuuta 2020

Joskus vanheneminen on valttia

Tänään hajosi tiskikone. Mikään nappula ei toiminut. Kesti tovin, ennekuin keksin, missä edes rakkineen verkkopiuha on. Ehdin jo irroitella aika monta sulaketta ennen sitä. Seuraava sukupolvi jo kokeili netistä löytämiään ohjeita masiinan resetoimiseen. Tuloksetta. Rakkine vilkutti vain punaista valoa vesijohdon ikonin päällä. Ei siis tule vettä. Miksi ei tule?
Eilen minulla oli jokin maaninen päivä, mitä tapahtuu korkeintaan kerran kymmenessä vuodessa Leivoin ja tein kaikenlaista. Pistin tiskikoneeseen tarkoitusta varten olevan puhdistusaineen ja kone käyntiin. Tänään ei sitten rakkine enää toiminutkaan. Ei tuon eilisen jälkeen tullut pieneen mieleenikään, että rakkineessa olisi jokin tukos. Eikös nuo puhdistustabletit ole just sitä varten, että mahdolliset tukokset häviää?

Päivällä jo googletin uutta tiskikonetta. Onhan tuolla masiinalla ikää yli 7 vuotta. Mutta sitten jostain mielen syövereistä tuli mieleen, että jospa nyt vielä kokeilisin ruokasoodaa ja väkiviinaetikkaa. Sellaista Martta-meninkiä. Eihän se ota, jos ei annakaan. Ja - TATTARAA - kone lähti käyntiin. Ensin laitoin vain huuhteluohjelman ja kun se meni moitteettomasti läpi, laitoin vielä konetiskiaineella tyhjän koneen käymään. Ja nyt on astiatkin koneessa.

Muuten päivä on mennyt kuten sunnuntait yleensäkin. Kissan kanssa aamiaisella ja päivälliseksi pitkästä aikaa osso buccoa, perunaa sekä timjamivoissa paistettuja porkkanoita ja raitajuuria.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti