Huonosti nukutut yöt alkoivat jo paria vuotta aikaisemmin. Kun työpaikalleni eräs toinen firma otti yhteyttä ja kysyi, olisiko meillä kiinnostusta alkaa ylläpitämään "esihistoriallisia" tietojärjestelmiä, firman johdon ensimmäinen ajatus oli, että ei todellakaan. Ja minä yritin kiivaasti kotona viittilöidä, että MINÄ! Minä haluan ylläpitää näitä järjestelmiä, koska osasin teknologian ja olin jo siihen mennessä kauhistuneena todennut, että en vaan yksinkertaisesti enää pysy kehityksen mukana.
M-ohjelmointikieli eli Mumps on jo itsessään varsin eriskummallinen. Vielä kummallisemmaksi teknologian tekee Mumpsiin liittyvä tietokantaratkaisu. Mumpsin osaajista suurin osa oli jo eläkkeellä ja nekin, jotka vielä olivat työelämässä, olivat joko täystyöllistettyjä tai haluttomia enää tekemään ikivanhalla teknologialla. Kukaan normaalijärkinen ei edes halua opetella Mumpsia. Mutta sillä hetkellä Mumps sopi minulle kuin nenä päähän. Tehdä rauhassa jotain, mitä osaa. Edes vähän aikaa ennenkuin loputkin Mumpista katoaa historiaan. Sain tehdä osaamaani hommaa toisen polven leikkaukseeni asti eli tammikuun 2019 loppuun.
Tänään on siis ollut kiva työpäivä. Olen oppinut viime aikoina paljon uutta Angularista, typescriptistä ja monesta muusta. Hienoin tunne tässä työssä on, kun koodia kirjoittaessaan jo tietää, että tämä tulee toimimaan juuri kuten pitääkin. Ensimmäinen onnistumisen kokemus kun on, että saa tekemänsä koodin menemään edes kääntäjästä läpi.
Olisin voinut tehdä töitä pidempäänkin, koska olin niin innostunut kaikesta oppimastani. Nälkä kuitenkin yllätti ja päätin lähteä Vakikseen syömään. Huomenna on taas uusi työpäivä ja uudet onnistumisen kokemukset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti