Välillä työpaikallakin

Olen tehnyt etätöitä jo noin 7 vuoden ajan. Yksittäisiä etätyöpäiviä olin tehnyt jo aiemminkin, mutta kevättalvella 2013 aloitin pitkän sairaslomani jälkeen työnteon omien voimieni mukaan. Ensin vain pari tuntia päivässä, myöhemmin jo neljä tuntia ja kesään mennessä kokonaisia työpäiviä. Tuona aikana huomasin, että työnteko onnistuu kotona aivan yhtä hyvin kuin toimistollakin. Sitäpaitsi työkaverini, joiden kanssa tein tiimityötä, eivät myöskään käyneet kovin usein toimistolla. Miksi siis käyttää kaksi kertaa päivässä aikaansa ruuhkabussissa istumiseen?

Toimistolla tulee käytyä pari kolme kertaa vuodessa, jos on jokin erityinen syy. Kuten se, että lounassetelit ovat lopussa ja pitää hakea uusia. Varmasti saisin ne kotiin postitettunakin, mutta toisaalta on välillä ihan kiva nähdä työkavereitakin. Etätyön ainoa huono puoli on, että ei ole sosiaalisia kontakteja työkavereihin kuin kirjoittamalla sekä virtuaalipalavereissa.

Tänään oli töissä nk kehityspäivä. Päivään voi hyvin osallistua etänäkin, mutta halusin mennä paikan päälle. Aamulla etsiessäni ihmismäisiä vaatteita villasukkien ja kuluneiden collegehousujen sijasta jo mietin, että ei yhtään huvittaisi lähteä bussipysäkille. Bussissa tuli talvivaatteissa ensin kuuma ja odotellessani 12 minuuttia vaihtopysäkillä seuraavaa bussia tuli kylmä. Toimistolle päästyäni ajattelin, että en varmaan tottuisi enää käymään joka ainoa arkipäivä työpaikalla.

Kuten kehityspäivät yleensä, tämäkin päivä alkoi ihanalla aamiaisella. Uusimmalle työntekijällemme kukaan ei ollut muistanut sanoa, että ei kannata syödä kotona aamiaista. Turusta tulevien kollegoiden juna oli myöhässä, joten pääsimme aloittamaan päivän vasta klo 11 aikoihin. Hyvä aamiainen ja mukava juttuseura , joten viivästyminen ei haitannut.

Päivä sujui oikein mukavasti. Paljon asiaa, paljon ideoita. Ja ennenkaikkea työkaverit ihan livenä! Toukokuussa on jälleen Sosiaali- ja terveydenhuollon Atk-päivät, tällä kertaa Turussa. En ole osallistunut moneen vuoteen liikkumisvaikeuksieni vuoksi. Tuntui erikoiselta tajuta, että minähän voin oikein mainiosti osallistua. Vaikka tekonivelet polvissani eivät pidäkään paikoillaan seisomisesta, kaikki muu sujuu kuitenkin oikein hyvin. Pitkästä aikaa saatoin sanoa, että minäkin osallistun.

Kuuden jälkeen lähdimme vielä porukalla Triplan kauppakeskukseen istumaan hetkeksi aikaa lasillisen ääreen odottelemaan Turun kollegan junaa. Jouduin kuitenkin koiran ulkoilutuksen vuoksi lähtemään muita aiemmin. Satoi kaatamalla, kun tulin Pasilasta junalla Myyrmäkeen ja siitä vielä bussilla kotiin. Olin kotona vasta puoli yhdeksän aikaan. Kotiinkaan ei tarvinnut tulla tyhjin käsin vaan kiitoksena viime vuoden työstä brandy-pullo sekä tietenkin ne lounassetelit.

Vaikka päivä olikin oikein mukava ja työkavereiden tapaaminen virkistävää, kotiin tultuani laitoin virttyneet collegehousut jalkaani ja varpaiden lämmikkeeksi villasukat. Huomenna teen taas oikein mielelläni etätyöpäivän.