Eloon iloon elämään

Olen aivan myyty! Taisi olla jokin televisiomainos, jossa taannoin soi mukaansa tempaava laulu sanoin "Oi, onnen maa, kerro mistä mä löydän sen..." Sävel sellainen, joka laittoi vanhallakin lanteet keinumaan ja sydämen kaipaamaan tanssilavoille. Olihan kappale etsittävä netistä ja ties kuinka monet kerrat kuuntelin sitä Youtubesta. Samalla löysin Tuure Kilpeläisen ja Kaihon karavaanien muitakin kappaleita ja pian huomasin, että en juuri muuta halunnut kuunnellakaan. Ja niin tietysti tieni vei levykauppaan ja Afrikan tähti lähti mukaani.

"Mitä kylvää sitä saa niittää,

niin kauan kun elämää riittää.

Mä herään eloon eloon eloon eloon.

Eloon iloon elämään.

Eloon eloon eloon eloon,

ja kyllä kestää kiittää."

Työviikko oli antoisa. Paljon ponnisteltavaa, mutta myös paljon onnistumisen tunteita. Ja sitten niitä huikaisevia ilon hetkiä, kun asiakas on tyytyväinen. Olen onnellinen, kun saan tehdä työtä, josta pidän. Ihmisten kanssa, joista pidän. Ihmisille, joista pidän. Ihmisille, jotka pelastivat henkeni. Voiko olla parempaa tapaa kiittää?

Viikkoni ei luonnollisestikaan ole kulunut ilman kirppistelyä ja huutokauppoja. Viikon saalis on saatu kotiin. Maitokannu kuului niihin astioihin, jotka vielä "mummoastioistani" puuttui kokonaan. Lisäksi löysin saman sarjan lautasia, joita minulla on jo muutama. Nämä lautaset tulivat paikkakunnalta, jossa vietin lapsuuteni kesät. Ja ihmiseltä, jonka suku on ollut äitini suvulle tuttua. Näin se maailma on pieni!

Purkkihullun on vaikea kieltäytyä peltipurkeista, joten posti toi tänään kolme purkkia lisää. Kesäksi tarjotin sekä "hippikassi".

Sain tänään siskoltani autokyydin Myyrmanniin, joten ostoksia sitten riittikin kissanhiekkasäkistä uuteen silityslautaan. Onnistuin saamaan vanhan silityslautani poikki - älkää kysykö miten - ja uusi silityslauta tuli tarpeeseen. Viikolla nimittäin kävin Eurokankaassa ostamassa itselleni kesäksi hamekankaita.  Nyt pitää vain kaivaa vanhat käsityölehdet esiin ja etsiä kaavat.

Sunnuntaina on virpomispäivä. Mahtaako tänä vuonna tulla yhtäkään virpojaa? Toivottavasti tulee. Viime vuonna jouduin tekemään osan pääsiäiskoristeista itse, koska virpojia oli niin vähän. Varaudun kuitenkin siihen, että pikkunoitia tulee.

Jos muita on uskominen, teen melko hyvää ruokaa.  Leipomisessa minulla on kuitenkin jauhopeukalo keskellä kämmentä. Olen pyrkinyt koko elämäni välttelemään tilanteita, joissa joutuisin leipomaan. Nyt päätin, että päälle 50-vuotias nainen ei yksinkertaisesti voi enää olla näin uusavuton. Hankin siis tarvikkeita, keittokirjoja sekä kaksi ensimmäistä numeroa Koristeelliset kakut -lehdestä. Huomenna teen elämäni ensimmäiset macaronit.

Huomenna menen myös elämäni ensimmäisille Oriflame -kutsuille. Odotan jo malttamattomana, että pääsen haistelemaan kaikkia ihania hajuvesiä ja tutkimaan meikkejä muualtakin kuin paperisesta esitevihkosesta. Puoli vuotta sitten en olisi voinut kuvitellakaan osallistuvani moiseen ja vielä innoissani odottavani kutsuja.

"Mä herään eloon eloon eloon eloon.

Eloon iloon elämään.

Eloon eloon eloon eloon,

ja kyllä kestää kiittää."